Tieto päätöksenteon tukena: sopeuttamistoimet ja palveluiden laatu hyvinvointialueilla

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointialueiden tiedon käyttöä päätöksentekotilanteissa, keskittyen talouden tasapainottamiseen tähtääviin sopeuttamistoimiin liittyviin päätöksiin. Lisäksi arvioidaan alueiden palveluiden laadun ja saatavuuden raportoitua tilaa sekä siinä tapahtuvia muutoksia. Tutkimus on toteutettu vertailevana case tutkimuksena Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueista. Tutkimuksen aineistona käytettiin tarkastelun kohteena olevien hyvinvointialueiden julkisia asiakirjoja, joita kerättiin vuosilta 2022–2025. Aineiston analysointi toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, ja sitä tuettiin määrällisellä tukianalyysilla, jossa hyödynnettiin asiakirjoista löytyvää kvantitatiivista dataa.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään tietojohtamisen ja liiketoimintatiedonhallinnan teorioita, joihin pohjataan hyvinvointialueiden sopeuttamistoimiin liittyvän päätöksenteon ja niissä hyödynnetyn tiedon arviointia. Lisäksi viitekehystä täydennetään laadun ja saatavuuden käsitteiden määritelmillä yleisesti, sekä eritoten julkisen sektorin sote-alan kontekstissa. Määrittelemällä nämä käsitteet saadaan lisäkontekstia palveluiden tilan ja sen muutoksien arvioimiseen sopeuttamistoimien rinnalla.

Tutkimuksen analyysin pohjalta päätöksenteko sopeuttamistoimissa perustellaan pitkälti hyvinvointialueiden sisäisesti tuotetulla todennettavalla ja määrällisellä tiedolla. Tämä voi johtua julkisten organisaatioiden läpinäkyvyys ja tilivelvollisuusvaatimuksista, jotka ohjaavat toimintaa ja sen raportointia hyvinvointialueilla voimakkaasti. Aiemmilta toimijoilta perityt tietojärjestelmät ja organisaatiorakenteet, sekä vertailukelpoisen tiedon puute toiminnan alkaessa asettivat suuria haasteita tietojohtamiselle ja sen edellytyksille organisaatioissa. Laadun ja saatavuuden raportoitu tila muuttui pääasiassa positiiviseen suuntaan, mutta tosiasialliset pitkäaikaiset vaikutuksen nähdään vasta myöhemmin. Hyvinvointialueet keskittyivät raportoinnissaan myös keskenään eriäviin mittareihin ja yksiköihin, joka teki vertailevasta arvioinnista haastavaa. Organisaatioiden sopeuttamistoimien suurpiirteiset linjat ovat samanlaisia, mutta niiden aikataulut ja tarvittavien toimenpiteiden konkreettisuus eroaa suuresti toisistaan.

Tutkimuksen pohjalta nostetaan esiin jatkotutkimustarpeita, joissa voitaisiin arvioida hyvinvointialueiden pidemmän toiminta-ajan päätteeksi sopeuttamistoimista tulleita pitkäaikaisia vaikutuksia ja korrelaation sijaan arvioida mahdollisia kausaliteettisuhteita. Lisäksi voidaan arvioida hiljaisen tiedon roolia päätöksenteossa, tai keskittyä eri sidosryhmien palveluiden laadun ja saatavuuden erilaisiin määritelmiin.