Pilvipalveluun siirtyminen osana ohjelmiston elinkaarta

Abstract

Pilvinatiiveilla järjestelmillä on monia erityispiirteitä, joiden ansiosta ne soveltuvat hyvin pilviympäristöissä ajettaviksi ja jotka mahdollistavat pilviympäristöjen joustavuuden hyödyntämisen mahdollisimman tehokkaasti. Ennen kuin moderni verkkoliikennekapasiteetti ja pilvipalvelutarjonta olivat saatavilla, järjestelmät suunniteltiin rakenteeltaan hyvin erilaisiksi, usein arkkitehtuuriltaan monoliittisiksi kokonaisuuksiksi. Pilvinatiivissa arkkitehtuurissa järjestelmä koostetaan useista pienemmistä ja yksinkertaisemmista mikropalveluista, jolloin sen yksittäisiä osia voi kehittää, julkaista ja ylläpitää irrallisina toisistaan.

Mikropalveluarkkitehtuuri ja pilvinatiivit järjestelmät ovat kuitenkin vielä suhteellisen uusia trendejä ohjelmistokehityksessä, joten maailmassa on edelleen käytössä valtava määrä luotettavia, pitkään kehitettyjä ja pitkälle erikoistuneita monoliittisen arkkitehtuurin järjestelmiä, joista ei ole järkevää luopua. Tällaisen järjestelmän siirtäminen tai monistaminen alkuperäisestä ympäristöstään pilveen voi olla houkutteleva keino tavoitella uusia asiakkaita järjestelmälle, jonka kehittämiseen on investoitu paljon aikaa ja rahaa.

Työn ensimmäisen osan tavoitteena oli vastata seuraaviin kysymyksiin: Miten järjestelmät kasvavat riippuvaisiksi ympäristöistään? Mitä haasteita ympäristöjen välillä siirtymiseen liittyy? Miten kannattaa varautua tulevaisuuden siirtotarpeeseen jo järjestelmän kehitysvaiheessa? Kysymyksiin vastaamalla luotiin riittävä ymmärrys aihealueesta työn toista osaa varten, jossa analysoidaan PetErp-järjestelmälle tehtyä pilvisiirtymäprojektia ja sen lopputuloksia, sekä ehdotetaan jatkotoimenpiteitä.

Pilvisiirtymään valittu menetelmä soveltui analyysin perusteella tapaukseen hyvin ja projektin tavoitteet oli mahdollista saavuttaa laaditulla suunnitelmalla. Mitään projektin tavoitteista ei lopulta saavutettu, mutta projektin epäonnistuminen johtui enemmänkin järjestelmätuntemuksen puutteesta ja ylioptimistisesta aikataulutuksesta, kuin tarkoitukseen sopimattomista menetelmistä. Vanha projektisuunnitelma sopisi hyvin mahdollisen jatkoprojektin suunnittelun pohjaksi, mutta tulevissa suunnitelmissa olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää järjestelmän alkuperäisten kehittäjien järjestelmätuntemusta.