Episteemisen kontekstualismin vastaus skeptisismiin

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelen sitä, miten epistemologisen eli episteemisen kontekstualismin avulla on pyritty vastaamaan filosofiseen skeptisismiin ja sen pyrkimykseen kyseenalaistaa kykymme saada tietoa ja tietää asioita, jotka yleensä uskomme tietävämme. Episteeminen kontekstualismi on näkemys, jonka mukaan tietoa koskevien väitteiden totuus riippuu kontekstista, sillä sana ”tietää” on episteemisen kontekstualismin mukaan kontekstisidonnainen. Tähän vedoten kontekstualistit painottavat, että skeptisismi ja sen argumentit eivät uhkaa ”arkista” tietoamme, sillä ”arkisissa” konteksteissa esitetyt tietoväitteet voivat olla totta. Pyrin myös kontekstualismia kohtaan esitetyn kritiikin avulla osoittamaan, miksi kontekstualismi ei tarjoa epistemologisesti kovinkaan merkittävää vastausta skeptisismille.

Tutkielmassani perehdyn erityisesti Keith DeRosen kontekstualistiseen vastaukseen skeptisismille. Käyn läpi myös sitä, miten DeRose on kontekstualismin avulla pyrkinyt perustelemaan sen, että miksi skeptisiin argumentteihin pohjautuva tietomme kyseenalaistaminen ja sitä seuraavat skeptiset johtopäätökset saattavat tuntua intuitiivisesti erittäin uskottavilta. Tämän jälkeen esittelen kontekstualismin kohtaamaa kritiikkiä tavoitteenani osoittaa, että episteemisen kontekstualismin totuuden mahdollisuudesta huolimatta sen epistemologinen teho skeptisismiä vastaan on rajallinen.

Käsittelen tutkielmassa perinteisen radikaalin skeptisismin lisäksi myös skeptisismin arkisempia muotoja ja niin sanottua lotto-ongelmaa. Tämän teen perehtymällä Peter Baumannin esittämään kontekstualistiseen lottoongelman ratkaisuun ja nostamalla siitä esille joitakin mahdollisia ongelmia.