Psyykkisen kuormittuneisuuden erot kaupunkien ja maaseudun aikuisväestössä Suomessa
Heikkilä, Helmi (2025)
2025
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-10-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025102310076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025102310076
Tiivistelmä
Psyykkisellä kuormittuneisuudella tarkoitetaan emotionaalisen kärsimyksen tilaa, johon liittyy masennuksen ja ahdistuksen oireita. Suomalaisten psyykkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt vuodesta 2018 lähtien. Psyykkisen kuormittuneisuuden eroista Suomen kaupunkien ja maaseudun välillä ei ole kuitenkaan ajantasaista tietoa.
Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja artikkelikäsikirjoituksesta. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja sen eroista kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Artikkelikäsikirjoituksen tavoitteena on tarkastella psyykkisen kuormittuneisuuden eroja kaupunkien ja maaseudun aikuisväestössä ja selvittää taustatekijöiden vaikutusta näihin eroihin. Lisäksi tavoitteena on kuvata psyykkisen kuormittuneisuuden esiintyvyyden muutosta kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan vuosina 2013–2022.
Artikkelikäsikirjoituksen aineistona käytettiin viittä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestöpohjaista poikkileikkaustutkimusta, jotka on toteutettu Suomessa vuosina 2013–2022. Tutkimusjoukko koostui 20 vuotta täyttäneestä aikuisväestöstä ja tutkittavia oli yhteensä 152 391. Alueluokituksena käytettiin paikkatietoihin perustuvaa seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-luokitusta. Logistisilla regressiomalleilla tutkittiin kaupunki-maaseutu-luokituksen yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen sekä sosiodemografisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja elintapojen vaikutusta näihin eroihin. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin psyykkisen kuormittuneisuuden muutosta kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan vuosina 2013–2022. Sisemmällä kaupunkialueella asuvasta aikuisväestöstä 19,6 prosenttia koki psyykkistä kuormittuneisuutta vuonna 2022. Kaupunkialueilla asuvilla riski oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin harvaan asutulla maaseudulla asuvilla. Yhteys sisemmällä kaupunkialueella asumisen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä säilyi marginaalisesti tilastollisesti merkitsevänä taustatekijöiden vakioinnin jälkeen p=0,054 (OR=1,34; 95 % lv 1,00-1,80). Lisäksi psyykkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt voimakkaasti vuosina 2018–2022 erityisesti kaupunkialueilla.
Kirjallisuuskatsauksen ja artikkelikäsikirjoituksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kaupunkiympäristön fyysiset ja sosiaaliset tekijät voivat lisätä psyykkistä kuormittuneisuutta. Lisäksi useat samanaikaiset yhteiskunnalliset kriisit, kuten koronapandemia, Ukrainan sota, taloudellinen epävarmuus ja ilmastokriisi ovat voineet vaikuttaa väestön psyykkisen kuormittuneisuuden lisääntymiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat tarpeen huomioida kaupunkiympäristön mielenterveysvaikutukset päätöksenteossa sekä vahvistaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuutta kaupunkialueilla. Tutkimustietoa tarvitaan siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä kaupunkialueiden psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja sen lisääntymiseen viime vuosina.
Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja artikkelikäsikirjoituksesta. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja sen eroista kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Artikkelikäsikirjoituksen tavoitteena on tarkastella psyykkisen kuormittuneisuuden eroja kaupunkien ja maaseudun aikuisväestössä ja selvittää taustatekijöiden vaikutusta näihin eroihin. Lisäksi tavoitteena on kuvata psyykkisen kuormittuneisuuden esiintyvyyden muutosta kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan vuosina 2013–2022.
Artikkelikäsikirjoituksen aineistona käytettiin viittä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestöpohjaista poikkileikkaustutkimusta, jotka on toteutettu Suomessa vuosina 2013–2022. Tutkimusjoukko koostui 20 vuotta täyttäneestä aikuisväestöstä ja tutkittavia oli yhteensä 152 391. Alueluokituksena käytettiin paikkatietoihin perustuvaa seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-luokitusta. Logistisilla regressiomalleilla tutkittiin kaupunki-maaseutu-luokituksen yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen sekä sosiodemografisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja elintapojen vaikutusta näihin eroihin. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin psyykkisen kuormittuneisuuden muutosta kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan vuosina 2013–2022. Sisemmällä kaupunkialueella asuvasta aikuisväestöstä 19,6 prosenttia koki psyykkistä kuormittuneisuutta vuonna 2022. Kaupunkialueilla asuvilla riski oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin harvaan asutulla maaseudulla asuvilla. Yhteys sisemmällä kaupunkialueella asumisen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä säilyi marginaalisesti tilastollisesti merkitsevänä taustatekijöiden vakioinnin jälkeen p=0,054 (OR=1,34; 95 % lv 1,00-1,80). Lisäksi psyykkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt voimakkaasti vuosina 2018–2022 erityisesti kaupunkialueilla.
Kirjallisuuskatsauksen ja artikkelikäsikirjoituksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kaupunkiympäristön fyysiset ja sosiaaliset tekijät voivat lisätä psyykkistä kuormittuneisuutta. Lisäksi useat samanaikaiset yhteiskunnalliset kriisit, kuten koronapandemia, Ukrainan sota, taloudellinen epävarmuus ja ilmastokriisi ovat voineet vaikuttaa väestön psyykkisen kuormittuneisuuden lisääntymiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat tarpeen huomioida kaupunkiympäristön mielenterveysvaikutukset päätöksenteossa sekä vahvistaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuutta kaupunkialueilla. Tutkimustietoa tarvitaan siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä kaupunkialueiden psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja sen lisääntymiseen viime vuosina.