Kuva digitalisoituvasta luonnosta : Sosiaalisen median visuaalinen kulttuuri suomalaisen luonnon jaettujen merkitysten ja ideaalin rakentajana

Abstract

Tutkimus käsittelee sitä, kuinka sosiaalinen media ja siihen liittyvät visuaaliset sisällöntuotantotavat muokkaavat käsityksiä suomalaisesta luonnosta ja vaikuttavat yhteiskunnalliseen luontosuhteeseen, kansalliseen luontoidentiteettiin. Digitalisaation myötä sosiaalisen median rooli on kasvanut myös luonnossa retkeilevien ihmisten arjessa merkittävästi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten suomalaiset luonnosta ja luontokokemuksista kertovat ja jakavat merkityksiä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa aihetta tarkastellaan etenkin sosiaalisessa mediassa julkaistujen kuvien kautta.

Tutkimuksen menetelmällinen lähestymistapa on etnografinen, ja aineistona on käytetty sosiaalisen median vaikuttajien haastatteluja, tekoälyn analysoimia sosiaalisessa mediassa julkaistuja luontovalokuvia, tekoälyn tuottamia kuvia, havaintoja luontokuvausta ja retkeilyä käsittelevistä sosiaalisen median ryhmistä sekä havaintoja kansallispuistoista. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten luonnon ja luontokokemusten representaatioita välitetään sosiaalisen median kautta ja miten nämä representaatiot vaikuttavat yhteiskunnalliseen, etenkin visuaaliseen diskurssiin suomalaisesta luontosuhteesta.

Tutkimuksen näkökulma pohjautuu luonnolle sosiaalisessa mediassa annettuihin merkityksiin, mutta tutkimuksessa pyritään huomioimaan myös materiaalisen todellisuuden vaikutus luonnon representaatioiden syntyyn ja niiden välittämiseen. Tutkimuksessa on pyritty huomioimaan myös representaatioiden ulkopuolelle jäävä, esittämätön luonto huomioimalla toiminta ja käytännöt luonnossa liikkuessa. Teoreettisesti tutkimus pyrkii rakentamaan vuoropuhelua symbolisen ja materiaalisen tarkastelukulman välille.

Sosiaalisen media vaikuttaa luontokokemuksiin ja luonnon representaatioihin paitsi sosiaalisessa mediassa, myös luonnossa liikkuessa. Kuvan ottaminen voi ohjata merkittävästi luontokokemusta, kuten aineiston kansallispuistohavainnot osoittavat. Silti luontokokemusta ohjaavia digitaalisia laitteita ei esitetä sosiaalisessa mediassa, vaan muutoin kännykät piilotetaan kuvan ottamisen hetkeksi. Toisaalta digitaalisuus ei vaikuta myöskään nousevan esteeksi luonnon kokemiselle, vaan luonnossa liikkujat ovat rakentaneet erilaisia tapoja säännöstellä digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttöä luonnossa.

Sosiaalisen median palveluissa korostuu luonnon esittäminen kauniina. Luontoon sopimattomaksi koettu infrastruktuuri tai kansallispuistojen ajoittaiset ruuhkat jätetään esittämättä kuvissa. Konkreettisiin, roskaamisen tai luvattomien nuotioiden kaltaisiin ympäristöongelmiin sosiaalisen median ryhmissä ja keskusteluissa puututaan tehokkaasti, mutta ilmastonmuutoksen tai luontokadon kaltaiset abstraktimmat ympäristöongelmat eivät käytännössä näy luonnosta viestittäessä. Sosiaalinen median kautta syntynyt luontokohteiden suosio on myös aiheuttanut ympäristöongelmia, kuten luonnon kulumista, mutta toisaalta sosiaalinen media on pystynyt tehokkaasti levittämään viestiä herkistä luontokohteista ja vähentämään niihin kohdistuvia epätoivottuja vaikutuksia.

Tekoäly vaikuttaa sosiaalisessa mediassa jaettuihin luontokokemusten ja luonnon representaatioihin, mutta sen vaikutusta ei läheskään aina ymmärretä tai tiedosteta. Algoritmit ohjaavat sitä, millaiset luontokuvat tavoittavat käyttäjät. Generatiivinen tekoäly luo kysymyksiä siitä, voiko kuvaan luottaa ja mikä on luontokuvan tarkoitus. Tutkimus pyrkii lisäämään kokonaisymmärrystä siitä, miten tekoäly vaikuttaa luonnon representaatioihin sosiaalisessa mediassa.

Suomi näyttäytyy tutkimuksen aineiston perusteella luontomaana. Suomesta sosiaalisessa mediassa viestittäessä nostetaan luonto kaupunkikulttuurin edelle. Karelianismin aikakautena luotu kansallinen maisemakuvasto ja luonnon esittämisen tapa toistuu sosiaalisen median visuaalisessa sisällössä, vaikka materiaalinen todellisuus on muuttunut teollistuneen yhteiskunnan aikana. Luontokuvat eivät toimikaan esisijaisesti todellisuuden peilinä, vaan ne kertovat ennemmin siitä, millaista luontoympäristöä kuvaajat pitävät ideaalina.

This research explores how social media and its associated content production methods shape perceptions of Finnish nature and influence societal nature relations or connectedness, particularly the national nature identity. Digitalization has changed the world and people’s daily lives in many ways, with the role of social media growing significantly. The objective of this study is to investigate how Finns narrate and share meanings about nature and nature experiences on social media. The focus of the research is especially on images published on social media.

The methodological approach of the study is ethnographic, and the data consists of interviews with social media influencers, AI-analyzed nature photographs published on social media, AI-generated images, observations from social media groups and observations from national parks. The research examines how representations of nature and nature experiences are conveyed through social media and how these representations impact societal, particularly visual, discourse about the Finnish relationship with nature.

The perspective of the study is based on the meanings attributed to nature in social media, but it also seeks to consider the impact of material reality on the creation and transmission of nature representations. The study also attempts to account for the unrepresented nature that lies outside representations by considering the actions and practices of people in nature. Theoretically, the research aims to build a dialogue between symbolic and material perspectives.

Social media influences nature experiences and nature representations both within social media and during actual nature outings. Taking a photo can significantly guide the nature experience, as observations in national parks show. However, digital devices that guide the nature experience are not shown on social media; instead, phones are hidden at the moment the picture is taken. On the other hand, digitalization does not seem to hinder nature experiences; rather, nature-goers have developed various ways to regulate the use of digital devices and services while in nature.

On social media platforms, the portrayal of nature is predominantly beautiful. Infrastructure deemed unsuitable for nature or occasional overcrowding in national parks is omitted from the images. Concrete environmental issues such as littering or unauthorized campfires are effectively addressed in social media groups and discussions, but more abstract environmental issues like climate change or biodiversity loss are practically invisible in the communication about nature. The popularity of nature sites generated through social media has also caused environmental problems, such as the wear and tear of natural areas, but conversely, social media has been effective in spreading awareness about sensitive natural sites and mitigating undesirable impacts on them.

Artificial intelligence influences the nature experiences and nature representations shared on social media, but its impact is not yet fully understood or recognized. Algorithms guide which nature images reach other users. Generative AI raises questions about trust and the purpose of nature images. The research aims to enhance the overall understanding of how AI affects nature representations on social media.

Based on the research data, Finland appears as a land of nature. When communicating about Finland on social media, nature is prioritized over urban culture. The national landscape imagery and ways of presenting nature, created during the era of Karelianism, are repeated in the visual content of social media, even though the material reality has changed in the industrialized society. Nature images do not primarily serve as mirrors of reality but rather reflect the kind of natural environment that the photographers consider ideal.