Uudelleentäytettävien ja kertakäyttöisten lasipullojen ympäristövaikutusten vertailu

Abstract

Pakkausteollisuudessa keskeisiin tavoitteisiin kuuluu pakkausten elinkaaren aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentäminen. EU on asettanut säännöksiä tavoitteen hyväksi sekä päivittänyt pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviään 2024 vuoden alussa muun muassa pakkausten uudelleenkäytön tavoitteilla. Erilaisilla pakkausvaihtoehdoilla on vaihtelevat ympäristövaikutukset, joten on tärkeää vertailla vaihtoehtoja kriittisesti esimerkiksi LCA-tutkimusten avulla. Tämän työn tarkoituksena on vertailla juomateollisuudessa käytettävien uudelleentäytettävien ja kerta-käyttöisten lasipullojen ympäristövaikutuksia, sekä selvittää millaisia kiertotalousmenetelmiä on käytössä lasipulloille ja miten niitä sovelletaan eri maissa. Erilaisilla kiertotalousmenetelmillä pyritään pidentämään tuotteiden elinkaarta ja vähentämään jätteen määrää. Kiertotalousmenetelmiä on eri tasoisia jaoteltuna sen mukaan, kuinka tehokkaasti ne tukevat kiertotaloutta. Lasipullojen kierrossa käytettävät kiertotalousmenetelmät ovat uudelleenkäyttö ja kierrätys. Uudelleenkäytössä lasipullot täytetään uudelleen käytön jälkeen. Pullot ja niiden kuljetuskorit pestään kemiallisen ja lämmöllisen pesun avulla monivaiheisella pesulinjalla varmistaen puhtauden taso elintarvikekäyttöön. Kierrätyksellä lasipullojen tapauksessa tarkoitetaan suljetun kierron kierrätystä, eli käytetty lasi sulatetaan ja käytetään uudestaan lasipullojen valmistuksessa. Käytetyt lasipullot murskataan ja lasimurska käy läpi tarkastuksen ja sen joukosta poistetaan epäpuhtauksia esimerkiksi ilmavirtausten ja sähkömagneettien avulla. Molemmissa menetelmissä tärkeänä osana on laadun varmistus ennen kuin kierrätyslasia käytetään uusien pullojen valmistuksessa tai puhdistetut pullot lähetetään uudelleentäyttöön. Lasipullojen elinkaaresta aiheutuu erilaisia ympäristövaikutuksia riippuen käytetystä kiertotalousmenetelmästä. Uudelleentäytössä positiivisia ympäristövaikutuksia saadaan pääasiassa energiasäästöillä, kun vältetään uusien lasipullojen valmistus. Kierrätyksessä suurin positiivinen vaikutus saadaan sillä, että osa neitseellisestä lasista korvataan kierrätyslasilla uusien pullojen valmistuksessa. Siten vähennetään energiankulutusta raakamateriaalien louhinnassa ja jalostamisessa sekä pullojen valmistusprosessissa, koska kierrätyslasin määrä raaka-aineessa laskee seoksen sulamispistettä. LCA-tutkimuksia voidaan käyttää työkaluna arvioitaessa lasipullojen elinkaaresta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Tässä työssä LCA-tutkimuksia on käytetty uudelleentäytön ja kierrätyksen ympäristövaikutuksia vertaillessa. Suurimmat erot ympäristövaikutuksissa aiheuttavat lasi-pullojen pesusta, kierrätyslasin käsittelystä ja logistiikasta aiheutuvat päästöt. Useissa LCA-tutkimuksissa todetaan uudelleentäytön olevan edullisempi ympäristövaikutuksiltaan kuin kerta-käyttöisten lasipullojen kierrättäminen. Erot korostuvat erityisesti, kun kuljetusmatkat pysyvät lyhyinä esimerkiksi paikallisille markkinoille keskittyen. Keskeistä on, että molempia menetelmiä arvioidaan paikallisesti toteuttamalla LCA-tutkimus aina tapauskohtaisesti. Tärkeitä muuttujia uudelleentäytössä ovat lasipullojen kiertosyklien määrä, pesuprosessista aiheutuva energiankulutus sekä kuljetusetäisyydet. Kierrätyksessä tulee huomioida erityisesti kierrätysaste ja kierrätyslasin osuus uusien pullojen valmistuksessa.