Kun apu ei tavoita : Äitien kokemuksia avun haasteista väkivaltaisesta suhteesta irtautuessa

Abstract

Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on merkittävä kansanterveydellinen ongelma aiheuttaen vakavia haittoja uhreille, heidän lapsilleen ja yhteiskunnalle. Suomi sijoittuu väkivaltaisimpien maiden joukkoon, ja Suomessa noin puolet naisista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Ilmiö on kuitenkin edelleen alitunnistettu. Vain noin puolet uhreista kertoo väkivallasta jollekin, ja vain joka kolmas uhri raportoi hakeneensa apua.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia haasteita lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet äidit kokivat avun hakemisessa ja saamisessa väkivaltaisesta suhteesta irtaantumisen aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, missä avun vaiheissa äidit kokivat haasteita, millaisia haasteet olivat, ja kuinka lasten läsnäolo vaikutti äitien avun hakemiseen ja saamiseen. Tutkimus toteutettiin osana kansainvälistä MiStory -konsortiotutkimusta, ja aineisto kerättiin joulukuun 2020 ja elokuun 2021 välillä. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu 14 äidin haastattelusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena, ja aineisto analysoitiin refleksiivisen teema-analyysin avulla.

Tutkimuksen tulosten mukaan avun hakemisen haasteita kuvasi äitien rajallinen valmius hakea apua. Tämä liittyi avuntarpeen myöntämisen vaikeuteen ja voimavarojen puutteeseen, joka ilmeni kokonaisvaltaisena voimattomuutena. Avun hakemisen kynnys oli myös korkea, sillä tunteet, kuten pelko ja häpeä, ja halu ylläpitää arki toimivana ja perhe yhdessä estivät avun piiriin hakeutumista. Lisäksi avun saannin haasteena toimi palvelujärjestelmän puutteellinen toiminta, joka näkyi palveluiden organisoinnin ja resursoinnin ongelmina sekä tarjotun avun ja äitien tarpeiden kohtaamattomuutena. Avun haasteita aiheuttivat myös ammattilaisten vaihteleva ammatillinen osaaminen, johon sisältyi sekä vuorovaikutukseen että väkivaltatyön substanssiosaamiseen liittyviä puutteita. Myös turvan takaaminen osoittautui haastavaksi, sillä lainsäädännön reunaehdot ja avun hakemisen hyötyjen ja haittojen puntarointi vaikeuttivat äitien suojan varmistamista. Lasten läsnäolo vaikutti äitien voimavaroihin lasten hoitamisen ja arjen askareiden viedessä voimia. Äideillä oli huoli lasten turvallisuudesta, ja lapset vahvistivat äitien halua pitää perhe yhdessä. Lisäksi lasten läsnäolo vaikutti sekä saatavilla olevien palveluiden organisointiin että äitien päätöksiin lopullisen suojan hakemisesta.

Tulokset osoittivat, että äidit kohtaavat moninaisia haasteita avun eri vaiheissa. Lähisuhdeväkivallan haittavaikutusten ollessa merkittäviä, on erittäin tärkeää paneutua naisten kokemuksiin pohjautuviin avun haasteisiin. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat palveluiden saatavuuden parantaminen, ammattilaisten osaamisen varmistaminen ja väkivallalta suojan takaaminen.