Accounting for Sustainable Development in the Hybridising Public Sector

Abstract

Kestävyys on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi ja organisaatioiden toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Kestävyydellä tarkoitetaan yleisesti ympäristön elinkelpoisuuden, yhteiskunnallisen vakauden ja taloudellisen toiminnan jatkuvuuden turvaamista pitkällä aikavälillä. Vuonna 2025 kestävää kehitystä ohjaa globaalisti Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Agenda 2030 ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goals, SDGs). Julkisten organisaatioiden rooli Agenda 2030:n toimeenpanossa on keskeinen. Kestävyyteen liittyvät haasteet, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitseminen, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen, perustoimeentulon turvaaminen kaikille sekä kestävällä pohjalla toimivan talouden edistäminen, edellyttävät laajaa yhteistyötä eri yhteiskunnallisten sektorien välillä. Samalla julkinen sektori on viime vuosikymmenten aikana kokenut merkittäviä muutoksia, kun sen toimintaa on pyritty tehostamaan ja uudistamaan.

Väitöskirja tarkastelee, miten erilaiset ajattelutavat ja arvopohjat vaikuttavat kestävän kehityksen johtamiseen ja seurantaan julkisella sektorilla, sekä miten kestävyyteen liittyvät laskenta- ja raportointikäytännöt vakiintuvat osaksi julkisten organisaatioiden toimintaa julkisen hallinnan murroksessa. Julkisten, yksityisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välinen vuorovaikutus sekä julkisen ja yksityisen sektorin arvojen sekoittuminen julkisessa johtamisessa edistävät julkisen sektorin hybridisoitumista, jossa yhteiskunnallisesti merkittävien kysymysten hallinta muotoutuu erilaisten institutionaalisten logiikkojen vuorovaikutuksessa. Institutionaaliset logiikat ovat sosiaalisesti rakentuneita arvojen, uskomusten ja sääntöjen viitekehyksiä, jotka ohjaavat käyttäytymistä ja päätöksentekoa eri institutionaalisissa konteksteissa, muokaten sitä, miten käytäntöjä ymmärretään ja toteutetaan.

Väitöskirjaa ohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset: (1) Miten julkista toimintaa ja kestävän kehityksen periaatteiden toimeenpanoa ohjaavien institutionaalisten logiikoiden välinen vuorovaikutus muovaa kestävän kehityksen tulosjohtamisen ja seurannan käytänteitä julkisella sektorilla? (2) Miten kestävän kehityksen laskenta- ja raportointikäytännöt institutionalisoituvat hybridisoituvalla julkisella sektorilla?

Tutkimus soveltaa käytäntölähtöistä institutionaalista lähestymistapaa, omaksuen institutionaalisen hybridisyyden teoreettiseksi fokuksekseen, ja hyödyntää institutionaalisten logiikkojen ja institutionaalisen työn aiempaa tutkimusta ja teoretisointia. Väitöskirja sekä sen osatutkimukset ovat luonteeltaan laadullisia ja tulkitsevia. Väitöskirja koostuu yhteenvedosta ja neljästä itsenäisestä osakokonaisuudesta: kolmesta SDG-raportointia Suomen kaupunki- ja kuntakontekstissa käsittelevästä artikkelista, jotka pohjautuvat haastatteluaineistoihin, osallistuvaan havainnointiin ja dokumenttiaineistoihin, sekä yhdestä integroivasta kirjallisuuskatsauksesta, jossa tarkastellaan institutionaalista hybridisyyttä kestävän kehityksen politiikkoja toimeenpanevien yhteistoiminnallisten hallintajärjestelmien kontekstissa.

Tämän väitöskirjan keskeinen argumentti on, että muuttuvassa julkisen politiikan ja hallinnan kontekstissa on välttämätöntä arvioida kriittisesti uudelleen laskentatoimen teorioita ja käytäntöjä. Kun julkisen sektorin organisaatiot toimivat yhä monimutkaisemmissa ja monitoimijaisissa ympäristöissä, on tarpeen arvioida uudelleen perinteisten tulosjohtamisen ja laskentatoimen mallien kykyä tukea tilivelvollisuutta, kestävän kehityksen politiikkojen toimeenpanoa ja tulosjohtamista. Tutkimus analysoi kestävään kehityksen tulosjohtamisen ja laskentatoimen sekä julkisen hallinnan ja johtamisen välisiä yhteyksiä. Väitöskirja korostaa kriittistä tarkastelua, jotta kestävän kehityksen tulosjohtamisen, laskentatoimen ja raportoinnin käytännöt todella tukevat tavoitteitaan ja edistävät kestävämmän tulevaisuuden rakentamista.

Over the past decade, sustainability—the long-term safeguarding of environmental viability, social stability and economic continuity—has emerged as both a central societal objective and a guiding principle for organisational action. In 2025, global efforts to achieve sustainable development are steered by the United Nations’ Agenda 2030 and the 17 Sustainable Development Goals (SDGs). Public organisations play a key role in implementing Agenda 2030, although addressing sustainability-related challenges—including mitigating climate change and biodiversity loss, reducing social inequality, ensuring basic livelihoods and promoting a sustainable economy—requires broad collaboration across all sectors of society. At the same time, the public sector has undergone significant transformations globally in recent decades, driven by efforts to enhance its efficiency and reform its operations.

This dissertation examines how performance management and accounting practices related to sustainable development are affected by changes in public governance and the way public sector organisations are managed. The interactions among public, private and civil society actors, along with the blending of public and private sector values within public management, contribute to the hybridisation of both the public sector and society at large, where governance of critical societal issues is shaped by the interplay of diverse institutional logics. These logics are socially constructed frameworks of values, beliefs and rules that guide behaviour and decision-making both within and across institutional contexts, shaping how practices are understood and enacted.

This dissertation is guided by the following research questions. How are sustainability accounting practices institutionalised in the hybridising public sector? How do multiple institutional logics and their interactions influence accounting concerning sustainable development? To address these questions, this dissertation applies a practice-oriented institutional approach and adopts institutional hybridity as its theoretical focus, drawing on prior theorisation of institutional logics and institutional work. This dissertation is qualitative and interpretive in nature. It comprises a summary and four independent articles—that is, three empirical articles based on interview data, participatory observations and documentary materials, which examine SDG reporting in the context of Finnish cities and municipalities, and one integrative literature review that explores institutional hybridity in collaborative governance systems that implement sustainable development policies.

The central argument presented in this dissertation is that, in the context of evolving public policy and governance, there is a critical need to re-evaluate established accounting theories and practices. Given that public sector organisations increasingly operate in complex, multi-actor environments, conventional accounting frameworks must be reassessed in terms of their ability to support accountability, policy implementation and performance management in settings characterised by institutional hybridity. By examining the interrelationships among accounting, accountability, governance and public management, this dissertation contributes to the development of more context-sensitive and adaptive accounting and performance management approaches that are capable of responding to the realities of contemporary public governance. The results of this research emphasise the importance of critical scrutiny in ensuring that sustainability accounting and reporting practices serve the intended purpose and contribute to the construction of a more sustainable future.