Kahden valtion välissä - Miten kansalliset eroavaisuudet haastavat ja muovaavat rajayhteistyötä? : Tapaustutkimus Tornio-Haaparanta rajayhteistyöstä

Abstract

Suomen ja Ruotsin valtiot ovat maantieteellisesti, historiallisesti sekä kulttuurisesti nivoutuneet yhteen ja valtioiden välinen tiivis suhde konkretisoituu etenkin valtioiden välisellä rajalla. Perämeren rannalla sijaitsevat Tornion ja Haaparannan kaupungit muodostavat dynaamisen kaksoiskaupungin, joka on kansainvälisesti tunnettu rajat ylittävän yhteistyön edelläkävijänä. Alueella on vuosikymmenien aikana toteutettu yhteistyötä useilla eri toimialoilla, ja sen kautta on saavutettu monia merkittäviä tuloksia. Alueen asukkaat elävät rajatonta elämää ja valtioiden välisen rajan voi ylittää lähes huomaamatta, joka on osa alueen ainutlaatuisuutta.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten kansalliset eroavaisuudet näkyvät Tornion ja Haaparannan välisessä rajayhteistyössä sekä miten näitä eroavaisuuksia hallitaan arjen yhteistyössä. Tutkimuksessa kansallisilla eroavaisuuksilla tarkoitetaan Suomen ja Ruotsin valtioiden välisiä eroavaisuuksia esimerkiksi lainsäädännössä, hallinnollisissa käytännöissä, poliittisissa rakenteissa, taloudellisissa järjestelmissä, kielessä sekä kulttuurissa. Nämä tekijät muodostavat tiiviille rajayhteistyölle mielenkiintoisen maaperän, mutta myös erityisiä haasteita, joita täytyy ottaa huomioon. Tutkimus on toteutettu laadullisena intensiivisenä tapaustutkimuksena Tornion ja Haaparannan alueesta ja tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla rajayhteistyön parissa työskenteleviä henkilöitä.

Tulokset osoittavat, että Tornion ja Haaparannan rajayhteistyössä ilmenee useita kansallisia eroavaisuuksia, jotka haastavat ja muovaavat yhteistyön luonnetta. Molemmissa valtioissa on laajat sääntelyjärjestelmät, jotka asettavat usein erilaisia vaatimuksia yhteisille hankkeille ja projekteille. Lainsäädännölliset eroavaisuudet lisäävät etenkin byrokratiaa ja tämä koetaan yhteistyössä merkittävänä haasteena. Myös kielellisiä ja kulttuurisia sekä taloudellisia eroavaisuuksia oli havaittavissa arjen rajayhteistyössä, mutta ne eivät toimi samaan tapaan haasteena kuin lainsäädännölliset eroavaisuudet. Lisäksi eroavaisuuksia, kuten aikaero ja valuuttaerot tunnistettiin, mutta ne nähtiin ennemmin osana alueen mielenkiintoista toimintaympäristöä kuin varsinaisena haasteena.

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia, miten näitä kansallisia eroavaisuuksia hallitaan arjen rajayhteistyössä. Tulokset osoittavat, että rajayhteistyö kohtaa usein haasteita, jotka ovat ominaisia vain raja-alueille. Tämän vuoksi alueella on tunnistettu useita toimintatapoja, jotka varmistavat, että yhteistyötä voidaan toteuttaa tehokkaasti, vaikka yhteiskunnat asettaisivatkin sille omia rajoitteita. Tornion ja Haaparannan malli tarjoaa konkreettisen esimerkin siitä, miten nämä eroavaisuudet on onnistuneesti pystytty arjen yhteistyössä huomioimaan ja hallitsemaan.

Tulosten perusteella muodostin kolmitasoisen mallin, joka havainnollistaa tekijöitä, joiden avulla kansalliset eroavaisuudet voidaan hallita siten, etteivät ne estä rajayhteistyötä. Mallin keskiössä on inhimillinen taso, joka koostuu esimerkiksi luottamuksesta ja viranhaltijoiden tahtotilasta. Tämä on rajayhteistyön ydin: ilman riittävää tahtotilaa ja luottamusta eroavaisuuksista muodostuu helposti esteitä. Mallin toinen taso on toiminnallinen taso, joka korostaa aktiivista tiedon vaihtoa sekä nykytilanteen arviointitarvetta. Näiden avulla eroavaisuuksista tulee ennakoitavia ja hallittavia, mikä vähentää yllättäviä esteitä. Viimeisenä tasona on rakenteellinen taso, joka koostuu virallisista sopimuksista ja rakenteista. Nämä muodostavat yhteistyön institutionaalisen kehyksen ja luovat sille jatkuvuuden. Tämä kolmitasoinen malli havainnollistaa, miten rajayhteistyön onnistuminen edellyttää kaikkien tasojen yhteispeliä. Mallin kolme tasoa täydentävät toisiaan siten, että puutteet millä tahansa tasolla voivat heikentää yhteistyön sujuvuutta ja luotettavuutta. Onnistunut rajayhteistyö rakentuu siis yhtä lailla ihmisten välisestä luottamuksesta kuin toimivista rakenteista ja yhteisistä käytännöistä.