Lumetta ja hoitoa : Sokkoutettu plasebotutkimus tutkimusosallistujan näkökulmasta

Abstract

Plaseboa eli lumetta on alun perin käytetty osana potilashoitoa ja myöhemmin sille on muodostunut vakiintunut asema osana ihmiseen kohdentuvaa, satunnaistettua lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta. Vaikka plaseboa käytetään tutkimuksissa paljon, sen vaikutusmekanismit tunnistetaan vain osittain. Plasebon vaikutukset eivät aina ole ennustettavissa tai mitattavissa. Myös plasebon rooli tutkimuksessa on kahtiajakoinen: plasebon käytöllä voidaan saada aikaan tai selittää merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, mutta toisaalta plaseboa voidaan käyttää tutkimuksessa niin sanottuna vaikuttamattomana vertailuhoitona.

Plasebon käyttöä tutkimuksessa säännellään kattavasti niin lainsäädännön kuin eettisten ohjeidenkin avulla. Sääntelyn tarkoituksena on erityisesti tutkimusosallistujan aseman turvaaminen. Tavallisesti keskustelua plasebotutkimuksesta hallitsevat kuitenkin terveydenhuollon ammattilaisten ja tutkijoiden näkemykset tutkimusosallistujien kokemusten jäädessä vähemmistöön.

Tässä tutkielmassa selvitettiin plasebointervention sisältäneen RCT-tutkimuksen osallistujien kokemuksia. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa tarkasteltiin erityisesti tutkimusosallistumisen syitä sekä sitä, miten osallistujat kokivat tutkimuksessa toteutuneen tiedonsaannin, plasebon osana RCT-tutkimusta sekä tutkimusprosessiin kuuluvan sokkoutuksen eli salatun hoitoryhmätiedon avaamisen. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin vain laadullisia tutkimuksia. Tutkimustuloksia arvioitiin myös suhteessa siihen, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat lääketieteelliseen tutkimukseen.

Tutkimusosallistumisen syyt vaihtelivat oman edun tavoittelusta yleisen hyvän tuottamiseen, muiden auttamiseen ja kokeilunhaluun. Merkityksellistä tutkimusosallistumisen kannalta oli muun muassa koettu luottamus. Suurimmassa osassa tutkielmaan valituista laadullisista tutkimuksista tutkittavien tiedonsaanti RCT-tutkimuksissa toteutui hyvin. Poikkeuksen muodosti Brasiliassa toteutettu haastattelututkimus, jonka osallistujista osa koki olleensa RCT-tutkimuksiin osallistuessaan koekaniineja, eivätkä he olleet tietoisia siitä, mitä tutkimusosallistuminen tai plasebo tarkoittivat. Valtaosassa tutkimuksista tutkimusosallistujat olivat tietoisia plasebovaikutusten mahdollisuudesta sekä kiinnostuneita saamansa hoidon oikeasta luonteesta. He yhdistivät voimakkaat ja positiiviset vaikutukset todennäköisemmin vertailuhoitoon kuin plaseboon, mutta olivat myös huolissaan siitä, onko kyseessä sittenkin plasebovaikutus. Toisaalta plasebovaikutuksia pidettiin itsessään hyödyllisinä. Tutkimusosallistujat suhtautuivat tietoon plasebohoitoryhmään kuulumisesta pääsääntöisesti hyväksyvästi, joskin he saattoivat kokea pettymystä ryhmätiedon kuullessaan. Tutkimuksen kokeminen merkitykselliseksi vähensi pettymyksen tunteita. Yleinen suhtautuminen lääketieteelliseen tutkimukseen tukee integroivan kirjallisuuskatsauksen tuloksia.

Plasebointervention sisältäneiden RCT-tutkimusten osallistujien kokemuksista tehty tutkimus on kirjallisuuskatsaukseni perusteella vähäistä. Tarvitaankin lisää tutkimusta siitä, millaisia koettuja kokemuksia tutkimusosallistujilla on plasebointervention sisältävistä RCT-tutkimuksista. Osallistujien omakohtaisten kokemusten avulla voidaan paitsi saada tietoa tutkimusosallistumisen myötä koetuista vaikutuksista, myös kerryttää tietoa RCT-tutkimuksen prosesseista ja toimintatavoista sekä mahdollistaa niiden kehittäminen. Myös tietoa tutkimusosallistumisensa keskeyttäneiden tutkittavien kokemuksista voitaisiin hyödyntää erityisesti toiminnan kehittämisessä. Koska plasebokontrolloitujen RCT-tutkimusten näytönastetta pidetään tutkimusnäytöistä vahvimpana ja niiden avulla tuotetulla tiedolla on merkittävä rooli hoitomenetelmiä valittaessa sekä niiden tehoa arvioitaessa, on tällä myös kansanterveydellistä merkitystä.