Sisarusten itsetuhoisuuden välinen yhteys

Abstract

Itsetuhoisuudesta voi aiheutua psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia ongelmia yksilölle ja yhteisölle. Itsemurhat ovat yksi suurimmista kansanterveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista, joita voidaan ehkäistä. WHO on asettanut tavoitteeksi itsemurhien vähentämisen kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä. Itsetuhoisuuden taustalta on löydetty suorasti ja epäsuorasti itsetuhoisuuteen vaikuttavia geeneihin ja ympäristöön liittyviä polkuja. Yksilöllisillä tekijöillä, sosiaalisella verkostolla sekä sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkitystä itsetuhoisuuden synnyssä ja ehkäisyssä. Suomen itsemurhien ehkäisyohjelmassa itsetuhoisen henkilön sisarusten tuen tarve onkin tunnistettu. Tavoitteena on selvittää, millaista tutkimusta sisaruksiin ja itsetuhoisuuteen liittyen on tehty, selvittää sisarusten itsetuhoisuuden roolia toisen itsetuhoisuudessa sekä kartoittaa itsetuhoisuutta selittäviä tekijöitä.

Tässä integroivassa kirjallisuuskatsauksessa käytettiin kolmea tietokantaa ja käsihakua. Tietokantahaku toteutettiin marraskuussa 2024 MEDLINE-, CINAHL Complete (Ebsco)- ja Web of Science Core Collectiontietokannoista ja käsihaku vuoden 2025 alussa. Katsaukseen löytyi kymmenen tutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko sisarusten itsetuhoisuus, eli itsemurha-ajatukset, tarkoituksellinen itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset tai itsemurhat yhteydessä toisen sisaruksen itsetuhoisuuteen.

Tulosten perusteella sisaruksen itsetuhoisuus näyttää olevan yhteydessä toisen sisaruksen itsetuhoisuuteen biologisilla sisaruksilla, mutta ei adoptiosisaruksilla. Täys- ja puolisisaruksilla ja kaksosilla itsemurha oli yhteydessä toisen lisääntyneeseen itsemurhariskiin. Myös itsemurhayritys oli yhteydessä toisen lisääntyneeseen itsemurhayrityksen riskiin. Kaksosilla itsemurhan ja itsemurhayrityksen välillä havaittiin yhteys, täys- ja puolisisaruksilla ei. Kaksosilla itsemurhayrityksen, itsemurhan ja itsemurha-ajatusten havaittiin olevan yhteydessä toisen kaksosen itsemurha-ajatuksiin. Täys- ja puolisisarusten itsemurhan yhteydestä toisen tarkoitukselliseen itsensä vahingoittamiseen ja itsemurha-ajatuksiin oli jonkin verran näyttöä. Täys- ja puolisisaruksilla itsemurhaajatusten yhteydestä ei saatu yksiselitteistä vastausta.

Tulokset vahvistavat geenien merkitystä itsetuhoisuudessa. Ympäristöllisestä ja sosiaalisesta altistumisesta ei tämän tutkimuksen avulla saatu selkeää kuvaa, mutta näitä polkuja ei voida sulkea pois. Tämän tutkimuksen tulokset antavat tärkeää tietoa riskiryhmien havaitsemisen, ennaltaehkäisevien palveluiden kohdentamisen ja itsetuhoisuuden muotojen vähentämisen kannalta. Aiheesta olisi tärkeää tehdä lisätutkimusta, jotta tarkemmat prosessit sisarusten itsetuhoisuuden taustalla tunnistetaan.