Metatheoretical Exploration of Resource Management Concept in Industrial Ecology

Abstract

Ihmisen ja luonnon epävakaa yhteiselo on johtanut vallitsevaan resurssikriisien aikaan. Tässä ajassa meidän on tarpeen tarkastella uudelleen konsepteja, teorioita ja ajatusmalleja – ts. metateorioita – joita sovellamme ihmisten ja luonnon väliseen vuorovaikutukseen. Erityisen kiinnostunut ihmisten ja luonnon välisen vuorovaikutuksen uudelleentarkastelusta on teollisen ekologian (<i>’industrial ecology’</i>) tutkimus. Teollisessa ekologiassa tavoitteena on tasapainoinen resurssienhallinta (<i>’resource management</i>’), jossa toiminta ihmisten luomissa teollisissa ekosysteemeissä (<i>’industrial ecosystem’</i>) tapahtuu planetaaristen rajojen puitteissa. Teollisen ekologian tutkijoilla on kuitenkin ollut haasteita luonnontieteiden konseptien ja analogioiden soveltamisessa yhteiskuntatieteisiin. Teolliset ekologit väittelevät siitä, voidaanko luonnon- ja yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia ylipäätään yhdistää teoreettisesti perustellulla tavalla (Peruste 1 tälle väitöskirjalle) ja ovatko niiden konseptit, metaforat ja analogiat keskenään vertailukelpoisia (Peruste 2). Teollisessa ekologiassa onkin tosissaan pyritty luomaan ja muokkaamaan sellaisia metateorioita, jotka mahdollistaisivat tasapainoisen ihmisten ja luonnon välisen vuorovaikutuksen tavoittelun resurssienhallinnassa.

Toistaiseksi teollisen ekologian keskeistä konseptia eli resurssienhallintaa ei ole tarkasteltu metateoreettisesti (ts. resurssienhallintaa ei ole teoretisoitu samanaikaisesti sekä luonnon- että yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta). Teollisessa ekologiassa ei siis ole vakaata teoreettista pohjaa, jota vasten resurssienhallintaa voitaisiin tarkastella. Näin ollen tässä väitöskirjassa tarkastellaan teollisen ekologian resurssienhallinnan käsitettä metateoreettisesti. Väitöskirjassa pyritään teoretisoimaan resurssienhallinta ja selittämään, mistä resurssienhallinnassa on kyse metateoreettisella tasolla (mitä resurssienhallinta käsitteenä tarkoittaa ja minkälaisiin ontologisiin ja epistemologisiin olettamuksiin se pohjautuu; Tutkimuskysymys 1) ja miten resurssienhallinta ilmenee empiirisesti (miten teoreettiset konseptit ilmenevät meille käytännössä; Tutkimuskysymys 2).

Resurssienhallintaa tarkastellaan tässä väitöskirjassa sekä luonnontieteellisten (ts. teollisen ekologian) että yhteiskuntatieteellisten teorioiden (toimijaverkkoteorian (<i>’actor-network theory’</i>) ja sosiomateriaalisuuden (<i>’sociomateriality’</i>)) kautta. Näin resurssienhallintaa kaikkine nyansseineen pystytään lähestymään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Teollinen ekologia ohjaa resurssienhallinnan metateoreettisen tarkastelun ihmisten ja luonnon välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen, toimijaverkkoteoria ja sosiomateriaalisuus puolestaan tarjoavat käsitteellisiä välineitä tähän tarkasteluun (esim. käsitteet materiaalinen toimijuus (<i>’material agency’</i>), ei-ihmiset (<i>’non-humans’</i>) ja sosiomateriaalinen (<i>’sociomaterial’</i>)). Kyseisiä tieteitä tarkastellaan subjektivistista tutkimusfilosofiaa, interpretivististä ontologiaa (todellisuus on sosiaalisesti rakentunut ja rakennettu) ja konstruktivistista epistemologiaa (tieto on sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tulkinnan tulosta) vasten.

Resurssienhallinnan teoretisoinnissa käytetään olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta johdettuja metateoreettisia otaksumia, väitöskirjassa omaksuttua tieteenfilosofiaa sekä väitöskirjan viidessä alkuperäisjulkaisussa tehtyjä laadullisia konseptuaalisia ja empiirisiä tapaustutkimuksia. Resurssienhallinnan käsitettä tarkastellaan alkuperäisjulkaisuissa teollisissa materiaalivirroissa tapahtuvan ihmisten ja luonnon välisen vuorovaikutuksen kautta. Alkuperäisjulkaisuissa tutkitaan haastatteluin, havainnoinnein sekä kirjallisten asiakirjojen avulla kierrätettyä betonikiviainesta, nollakuitua, alueellisia sivuvirtoja sekä biokaasua ja kierrätysravinteita.

Väitöskirjassa on kaksi päälöydöstä. Ensiksi resurssin ja resurssienhallinnan käsitteet määritellään väitöskirjassa kehitettyjen metateoreettisten otaksumien ja alkuperäisjulkaisujen löydösten pohjalta. Näin määriteltynä resurssi tarkoittaa käytännöllisiä, ajallisia, paikkasidonnaisia, funktionaalisia ja dynaamisia sosiomateriaalisia suhteita, jotka syntyvät sellaisesta ihmisten ja luontoperäisten materiaalien kanssakäymisestä, jossa ihmiset ovat teollisissa ekosysteemeissä onnistuneesti sovittaneet yhteen eri toimintatavat sekä toimijat (ml. ihmiset ja materiaalit). Resurssienhallinta puolestaan tarkoittaa resurssien sosiomateriaalisen ilmenemisen edistämistä pyrkimällä funktionaalisiin kanssakäymisiin ihmisten ja luonnon välillä sekä sovittamalla ihmis- ja materiaaliset toimijuudet yhteen kohti tiettyä tavoitetta. Väitöskirjan toinen päälöydös liittyy havaintoihin resurssienhallinnan empiirisistä ilmenemismuodoista. Alkuperäisjulkaisut osoittavat, että resurssienhallinnassa ihmistoimijuus koostuu useista toisiinsa kietoutuneista yksilöistä, luonnon läsnäolo konkretisoituu ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutustekijöiden kautta sekä ihmisten ja luonnon välinen vuorovaikutus tapahtuu monitoimijaisissa ja keskinäisriippuvissa sykleissä. Teoreettiset ja empiiriset päälöydökset yhdessä muodostavat lopullisen resurssienhallinnan teoretisoinnin.

Väitöskirjan pääkontribuutio on resurssienhallinnan käsitteen teoretisointi tavalla, joka tarjoaa metateoreettisia välineitä teollisessa ekologiassa vallitsevien käsitysten ravisteluun ja lopulta luonnon- ja yhteiskuntatieteiden tasapainoiseen yhteensovittamiseen. Resurssienhallinnan käsitteen teoretisointi mahdollistaa tämän keskittymällä ihmisten ja luonnonolioiden ontologisiin yhtäläisyyksiin niiden eroavaisuuksien sijasta (esim. hyödyntämällä jakautuneen toimijuuden (<i>’distributed agency’</i>) konseptia). Näin mahdollistetaan luonnon- ja teollisten ekosysteemien vertailu (kontribuutio Perusteeseen 2), mikä osoittaa luonnon- ja yhteiskuntatieteiden yhteensovittamisen olevan mahdollista teollisessa ekologiassa (kontribuutio Perusteeseen 1). Väitöskirjan myötä teollisen ekologian tutkijoille avautuu uusia teoreettisia väyliä edistää entistä kestävämpää resurssienhallintaa. Käytännön osaajille puolestaan suositellaan ajattelutapaa, joka edistää nykyistä kestävämpää resurssienhallintaa. Kyseisessä ajattelutavassa resurssia ei nähdä jonakin ennalta annettuna vaan alati ilmiintyvänä.

We currently live in a time of resource crises resulting from an imbalance in the co-existence of humans and nature. This imbalance challenges us to critically re-evaluate the concepts, theories and models of thought—metatheories—we use in relation to human–nature interaction. Industrial ecology (IE) is a field especially dedicated for this purpose and aims at balanced resource management where human activities in industrial ecosystems are readjusted according to planetary boundaries. Nevertheless, IE has faced challenges in applying the concepts and analogies from natural sciences to social sciences; industrial ecologists debate whether the two sciences can even be brought together in theoretically justified way (Motivation 1 for this dissertation) and whether their concepts, metaphors and analogies can be compared with each other (Motivation 2). Consequently, extensive attempts have been made to define, adjust and establish metatheories for IE to pursue harmonised human–nature interaction in resource management.

No explicit metatheoretical considerations have been applied to IE’s key concept of resource management itself (i.e. what resource management is as a theory in the intersection of natural and social sciences) to ensure firm theoretical foundations for resource management. This dissertation therefore aims to metatheoretically examine resource management in IE. The dissertation embarks on a journey to create a new resource management theorisation that examines what resource management is in metatheoretical terms (i.e. what resource management as a concept denotes, and what the ontological and epistemological premises behind it are; Research Question 1) and how it manifests empirically (i.e. how the theoretical concepts become visible for us in practice; Research Question 2).

The dissertation addresses resource management through natural (i.e. IE) and social sciences theories (i.e. actor-network theory (ANT) and sociomateriality (SM)) to unveil resource management in its full complexity. Here, IE motivates the research focus on readdressing resource management against human–nature interaction, and ANT and SM provide the conceptual means for the purpose (e.g. concepts of material agency, non-humans and sociomateriality). These theories are brought together under subjectivist research philosophy adopting interpretivist ontology (reality as socially constructed) and constructivist epistemology (knowledge as a result of social interaction and interpretation).

The development of the new resource management theorisation relies on the metatheoretical premises derived from the scientific theories and research philosophies used in the dissertation as well as on the qualitative conceptual and empirical case studies executed in the five original dissertation publications. Together, the publications examine the resource management concept against human–nature interaction in the industrial material flows of recycled concrete aggregate, zero fibre, region-specific side streams, and biogas and recycled nutrients through interviews, observations and written documents.

As its key results, the dissertation first defines resource and resource management against the developed metatheoretical premises and original dissertation publication findings: Resource denotes practical, temporal and situated manifestations of functional and dynamic sociomaterial relations emerging from such human engagement with nature-derived materials where humans have found a way to align themselves and materials in industrial ecosystems. Resource management, in turn, denotes aims for continuous functional human–nature interactions and alignment of human and material agency towards this goal by facilitating the emergence of sociomaterial resources. Second, the dissertation examines the empirical manifestations of resource management and shows that the human agency involved is an intertwinement of multiple entities, that the involvement of nature manifests through human–material interaction elements and that human–nature interaction in resource management happens in interagential cycles. Together, the theoretical and empirical findings form the new resource management theorisation.

As its main contribution, the dissertation presents the new resource management theorisation as a metatheoretical means to provoke our way of thinking and thus combine natural and social sciences in a harmonised way in IE. Namely, the new resource management theorisation concentrates on the ontological similarities of human and nature entities instead of their differences (e.g. concepts such as flat ontology, equal importance of the social and material, and distributed agency are utilised in the dissertation) and enables us to compare natural and industrial ecosystems with each other (contribution to Motivation 2). This further shows that natural and social sciences fit together in IE (contribution to Motivation 1). Consequently, the dissertation provides industrial ecologists with new theoretical avenues to promote more sustainable resource management. For practitioners, the dissertation offers suggestions on promoting more sustainable resource management by acknowledging that a resource is not something given but something emerging.