FASTER-direktiivin implementointi

Abstract

FASTER-direktiivi on Euroopan unionin jäsenvaltioille annettu direktiivi nopeammasta ja turvallisemmasta lähdeveron pidättämisestä lähdeverotuksen tehostamiseksi. Siinä otetaan huomioon verosopimukseen perustuvien etujen saaminen joko osingon maksuvaiheessa tai jälkikäteen nykyistä nopeammin. Lähdeverotus on ollut pitkään ongelmallista, koska verosopimusetujen hyödyntäminen on vaatinut aktiivisia toimia osingon saajilta vuosittain, ja maksajilta tai osakkeiden säilyttäjiltä tiedonhankintaa osakkeen omistajasta. Lähdeveron palautusmenettelyt ovat myös alttiita verotuksen väärinkäytölle. Tällä hetkellä sijoittajien suurimpana ongelmana on pysyvä kaksinkertainen verotus ja lähdeveron palautuksen hakematta jättäminen. Suomessa erityisesti ulkomaisten yksityissijoittajien määrä on pienentynyt, koska Suomea ei nähdä enää niin kannattavana kohteena sijoituksille.

Tutkielman tehtävänä on selvittää FASTER-direktiivin tavoitteet ja tehdä lainsäädäntöehdotuksia, jotka täyttävät direktiivin tavoitteet mahdollisimman hyvin. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä tavalla Suomen lähdeveromenettely eroaa FASTER-direktiivin mukaisesta lähdeveromenettelystä. Lainsäädäntöehdotuksissa on otettu huomioon direktiivin edellyttämät ja mahdollistamat muutokset kansalliseen sääntelyyn. Tutkielma on rajattu koskemaan luonnollisten henkilöiden hallintarekisteröidyille osakkeille maksettavien osinkojen lähdeverohuojennusmenettelyä.

Tutkielman metodeina käytetään lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusta sekä de lege ferendan ja oikeuspolitiikan yhdistelmää. Lainopillisessa tutkimuksessa tutkitaan voimassa olevaa oikeutta tulkinnan ja systematisoinnin avulla. Sitä tutkitaan suhteessa laista ja muista oikeuslähteistä saatavaan tietoon ja selvitetään, mikä merkitys niistä saatavalla tiedolla on oikeuden tulkintaan. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään sekä de lege ferendan että oikeuspolitiikan menetelmien piirteitä. Näiden avulla on tavoite vaikuttaa päätöksentekoon ja lainvalmisteluun.

Tutkielmassa FASTER-direktiivin tavoitteiden havaittiin olevan muun muassa oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi lähdeveromenettely sekä verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjunta. Direktiivi edellyttää esimerkiksi sähköisen kotipaikkatodistuksen hyväksymistä näyttönä osingon saajan asuinvaltiosta. Se mahdollistaa tämänkaltaisen todistuksen hyväksymisen myös kolmannessa maassa asuvalta. Direktiivi edellyttää vähintään huojennusta tulon lähteellä koskevan lähdeverohuojennusjärjestelmän tai nopean palautusmenettelyn käyttöönottamista. Se kuitenkin mahdollistaa näiden molempien huojennusjärjestelmien käyttöönoton.

FASTER-direktiivin ei havaittu pakottavan Suomea tekemään isoja muutoksia kansalliseen sääntelyyn. Tutkielmassa esitettiin kuitenkin useita lainsäädäntöehdotuksia. Mahdollisuus sähköisen kotipaikkatodistuksen käyttämiseen todistuksena asuinvaltiosta ehdotetaan olevan mahdollista kolmannessa maassa asuvalle. Nopeaa palautusmenettelyä ei ehdoteta otettavan käyttöön. Sen ei nähty olevan tarpeellista muiden lainsäädäntöehdotusten rinnalla. Tosiasiallisen edunsaajan käsite ehdotetaan otettavaksi osaksi lähdeverolakia. Tyhjentävää ja yksiselitteistä määritelmää ei ehdoteta kuitenkaan tehtävän. Se voisi luoda uudenlaisia ja tätä määritelmää kiertäviä järjestelyjä. Huolellisuusvelvoitteen rajojen ehdotetaan määriteltävän yksiselitteisesti lähdeverolaissa. Se helpottaisi rekisteröityneiden säilyttäjien varmuutta siitä, että ne ovat toimineet riittävän huolellisesti ja lisäisi niiden halukkuutta tarjota lähdeveroetuja jo tulon lähteellä.