Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluhyvinvointi ja yhteisöllisyys koronapandemian aikana ja sen jälkeen

Abstract

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kehitystä, sen selittäjiä ja hyvinvointiseurauksia koronapandemian aiheuttaman etäopiskelujakson aikana sekä opiskelijoiden kokemuksia ja kehittämisehdotuksia yhteisöllisyydestä ja opiskelusta pandemian jälkeen lähiopetukseen palatessa. Aihe on tärkeä, koska opiskeluhyvinvointi ja yhteisöllisyyttä ilmentävä yhteenkuuluvuuden tunne ovat yhteydessä laaja-alaisempiin hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin ilmiöihin. Opiskelijoiden hyvinvoinnin tiedetään heikentyneen jo usean vuoden ajan ja koronapandemian voimistaneen tätä kehitystä entisestään. Aiempi pandemia-ajan tutkimus on kuitenkin painottunut koronapandemian yleisten psyykkisten ja sosiaalisten vaikutusten tarkasteluun poikkileikkausasetelmin ja määrällisin tutkimusmenetelmin.

Tämä väitöskirja täydentää aiempaa pandemia-ajan tutkimusta ja korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimusalaa tuottamalla uutta monimenetelmäistä tietoa opiskeluhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kehityksestä, yhteenkuuluvuuden tunteen eri puolista ja opiskelijan henkilökohtaisten sekä sosiaalisten voimavarojen merkityksestä koronapandemian aikana kuin myös opiskelijoiden lähiopetukseen palaamiseen liittyvistä kokemuksista koronapandemian jälkeen. Näin tutkimus laajentaa ymmärrystä opiskelun yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja opiskeluympäristöjen sekä opiskelun tuen kehittämisestä vastaamaan opiskelijoiden tarpeita. Tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä ovat työn vaatimusten ja voimavarojen malli, voimavarojen säilyttämisen teoria ja itsemääräämisteoria.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin opiskeluhyvinvoinnin kehitystä ja sen selittäjiä koronapandemian ensimmäisen ja toisen aallon aikana huhti-, kesä- ja lokakuussa 2020. Toisessa osatutkimuksessa seurantaa jatkettiin marras-joulukuuhun 2021 asti ja tutkittiin viiden mittauskerran aikana opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteen kehitystä, sen ennustavia tekijöitä ja opiskeluhyvinvointiseurauksia etäopiskelujakson aikana. Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin opiskelijoiden kokemuksia opiskelun yhteisöllisyydestä, vaatimuksista ja voimavaroista koronapandemian jälkeen syksyllä 2022 sekä tarkasteltiin opiskelijoiden kehittämisehdotuksia opetuksen järjestämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäisaineistoja, jotka kerättiin kyselyin Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelijoilta vuosina 2020–2022 osana Työsuojelurahaston rahoittamaa <i>Turvallisesti etänä</i> -hanketta. Tutkimukseen osallistuneet olivat perustutkinto-opiskelijoilta kaikilta kolmelta Tampereen yliopiston kampukselta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Ensimmäisen osatutkimuksen kolmen tutkimuskerran pitkittäisaineisto (<i>n</i> = 612) kerättiin huhti-, kesä- ja lokakuussa 2020 ja analysoitiin kaksivaiheisen klusterianalyysin avulla. Toisen osatutkimuksen viiden tutkimuskerran pitkittäisaineisto (<i>n</i> = 267) kerättiin edellisten lisäksi helmi- ja marras-joulukuussa 2021 ja analysoitiin latentin profiilianalyysin avulla. Kolmannen osatutkimuksen aineistona (<i>n</i> = 150) hyödynnettiin tutkimuksen kuudennessa seurantakyselyssä marraskuussa 2022 kerättyjä avovastauksia, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Ensimmäisen osatutkimuksen tulokset osoittivat opiskeluhyvinvoinnin kokemusten eriytymisen pandemian aikana. Opiskelijat jakautuivat opiskelun imua (38 %), imua ja uupumusasteista väsymystä (36 %) sekä uupumusasteista väsymystä (26 %) kokevien ryhmiin. Kaikissa tunnistetuissa ryhmissä uupumusasteinen väsymys kasvoi etäopiskelun pitkittyessä. Opiskelijan akateeminen pystyvyysusko ja yhteenkuuluvuuden tunne perhettä, ystäviä ja opiskeluyhteisöä kohtaan olivat korkeammalla tasolla opiskelun imuisilla kuin uupumusasteisesti väsyneillä opiskelijoilla.

Toisen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että koetut opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteet eriytyivät koronapandemian aikana. Opiskelijat jakautuivat heikosti (25 %), keskimääräisesti (49 %) ja vahvasti (27 %) opiskeluyhteisöön kiinnittyneiden ryhmiin. Kaikissa ryhmissä kokemus opiskeluyhteisöön kuulumisesta heikkeni etäopiskelun pitkittyessä. Opiskelijan akateeminen pystyvyysusko ja koettu korkeakouluyhteisön tuki ennustivat vahvempaa koettua opiskeluyhteisöön kuulumista, joka puolestaan edisti opiskeluhyvinvointia näkyen korkeampina opiskelun imun kokemuksina.

Kolmannen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijoiden kokemukset kampukselle palaamisesta koronapandemian jälkeen vaihtelivat. Moni koki yhteisöllisyyden vahvistuneen lähiopetukseen palatessa, mutta osa opiskelijoista koki esimerkiksi uudenlaisia ulkopuolisuuden tunteita ja eriytyneisyyttä kampukselle palatessaan. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin opetusjärjestelyjen epämieluisuuteen ja joustamattomuuteen, opiskelutilojen puutteeseen, oppimisen itsesäätelyyn, jaksamiseen ja ajankohtaiseen maailmantilanteeseen liittyviä vaikeuksia ja huolia. Toisaalta myös myönteisiä kokemuksia esiintyi: oppimisen itsesäätelyn koettiin helpottuneen ja vaihtoehtoiset opiskelun toteuttamistavat nähtiin hyvänä sekä elämäntilanteen ja opiskelun yhteensovittaminen helpompana uusissa opiskeluolosuhteissa. Opiskelijat toivoivat korkeakoulujen tarjoavan joustavia opiskelumuotoja, kehittävän opetusjärjestelyitä, tekevän konkreettisia toimia yhteenkuuluvuuden tukemiseksi ja takaavan riittävästi yhteisölliseen ja vuorovaikutteiseen etäopiskeluun sopivia opiskelutiloja.

Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa henkilökohtaisten ja sosiaalisten voimavarojen tärkeyden opiskeluhyvinvoinnin ylläpitämisessä koronapandemian aiheuttaman etäopiskelujakson aikana ja sen jälkeen. Tulosten perusteella niin opiskeluhyvinvointi kuin yhteenkuuluvuuden tunne heikkenivät etäopiskelun pitkittyessä. Opiskelijoiden joukosta oli kuitenkin löydettävissä myös hyvinvoivia ja yhteisöönsä vahvasti kiinnittyneitä opiskelijoita. Tulosten perusteella korkeakoulujen tulee löytää toimivia käytäntöjä monipuolisten ja opiskelijoiden moninaisia tarpeita vastaavien opiskelumuotojen kehittämiseksi koronapandemian jälkeen lähi- ja etäopetuksessa sekä näitä yhdistelevässä hybridiopetuksessa. Toimia yhteisöllisyyden vahvistamiseksi tarvitaan, mikä edellyttää opiskelijoiden, opiskeluyhteisöjen, korkeakouluinstituutioiden sekä laajemmin yhteiskunnallisten toimijoiden välistä yhteistyötä.

The aim of this dissertation was to investigate the development of study-related well-being and the sense of belonging among Finnish higher education students during the remote-learning period caused by COVID-19 pandemic, to identify key explanatory factors and well-being outcomes, and to explore students’ experiences and suggestions for improving belongingness and studying upon returning to campuses after the pandemic. The topic is important because study-related well-being and the sense of belonging to the study community are connected to broader phenomena of well-being and ill-being. There is robust evidence that students’ well-being has been declining for several years, and that the COVID-19 pandemic has further intensified this trend. However, previous research during the pandemic has primarily focused on pandemic’s general psychological and social impacts, often with cross-sectional designs and quantitative methodologies.

This dissertation contributes to the existing literature on pandemic-related studies and student well-being by producing novel, multi-method insights into the trajectories of study-related well-being and the sense of belonging, the multifaceted nature of belonging, and the role of both personal and social resources in supporting students during the pandemic. Furthermore, it sheds light on students’ experiences of the transition back to on-campus learning after the COVID-19 pandemic. Thus, the study broadens the understanding of how to strengthen students’ sense of belonging and of how to develop learning environments and study support to better respond to students’ needs. The theoretical frameworks of the study are the Job Demands-Resources model, the Conservation of Resources theory, and the Self-Determination Theory.

The dissertation consists of three sub-studies. The first sub-study examined the development of study-related well-being and its predictors during the first and second waves of the COVID-19 pandemic in April, June and October 2020. The second sub- study extended the longitudinal follow-up to November-December 2021 and investigated the development of students’ sense of belonging to the academic community, its antecedents, and its associations with study-related well-being across five measurement points during the remote study period. The third sub-study explored students' experiences of belonging, study demands, and study resources after the pandemic in autumn 2022, and examined students' suggestions for organizing teaching and fostering belongingness.

The study utilized longitudinal data collected through surveys from students at the Tampere Universities between 2020 and 2022, as part of the <i>Safely remotely</i> research project funded by the Finnish Work Environment Fund. Participants were undergraduate students from all three campuses of Tampere University and Tampere University of Applied Sciences. The longitudinal dataset of the first sub-study (<i>n</i> = 612) comprised three measurement points conducted in April, June, and October 2020, and was analyzed using a two-step cluster analysis. The second sub-study’s longitudinal dataset (<i>n</i> = 267) included two additional measurement points in February and November-December 2021 and was analyzed using latent profile analysis. The third sub-study utilized responses to open-ended questions (<i>n</i> = 150) collected during the sixth follow-up survey in November 2022. These qualitative responses were analyzed using content analysis.

The results of the first sub-study showed that experiences of study-related well-being diverged during the COVID-19 pandemic. Three groups were identified: engaged (38%), engaged-exhausted (36%), and exhausted (26%) students. In all identified groups, study exhaustion increased as remote studying prolonged. Students' academic self-efficacy and sense of belonging to family, friends, and the academic community were higher among those experiencing study engagement than among those experiencing study exhaustion.

The results of the second sub-study showed that the sense of belonging to the academic community diverged during the pandemic. Three groups with weak (25%), average (49%), and strong (27%) attachment to the academic community were identified. In all groups, the sense of belonging to the academic community weakened as remote studying prolonged. Students' academic self-efficacy and perceived support from the higher education community predicted a stronger sense of belonging to the academic community, which in turn promoted study-related well-being, reflected in higher experiences of study engagement.

The results of the third sub-study showed that students' experiences of returning to campus after the COVID-19 pandemic varied. Many felt that the sense of belonging strengthened upon returning to in-person learning, but also some students, for example, experienced new feelings of exclusion and detachment from the academic community when returning to campus. Additionally, the study identified difficulties and concerns related to dissatisfaction and inflexibility of teaching arrangements, lack of study facilities, self-regulation of learning and the current world situation. On the other hand, there were also positive experiences: self-regulation of learning was perceived to have become easier, alternative ways of implementing studies were seen as good, and combining life situations and studies was seen easier in new study conditions. Students hoped that higher education institutions would offer flexible study models, develop teaching arrangements, take concrete actions to support the sense of belonging, and ensure sufficient study facilities suitable also for interactive remote learning.

Overall, the dissertation highlights the importance of both personal and social resources in maintaining study-related well-being during and after the remote learning period caused by the COVID-19 pandemic. The results indicate that both study-related well-being and the sense of belonging declined as remote learning was prolonged. However, it was also possible to identify students who were well and were strongly attached to their academic community. Based on the results, higher education institutions need to establish effective practices for developing diverse models of studying that respond to students’ varying needs in post-pandemic in-person and remote teaching, as well as in hybrid teaching that combines these approaches. Efforts to strengthen a sense of community are needed, which requires collaboration between students, academic communities, higher education institutions, and broader societal actors.