Strategic Management for a Competitive Advantage in the Pursuit of Academic Excellence at Ethiopian Public Universities

Abstract

Strategisen johtamisen käsitteet, periaatteet ja prosessit tukevat korkeakoulua sen kohdatessa sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan strategisen johtamisen hyödyntämistä Etiopian julkisissa yliopistoissa niiden pyrkiessä vahvistamaan kilpailukykyään sekä akateemista laatua ja vaikuttavuutta. Tutkimus rakentuu neljän tutkimuskysymyksen ympärille: (1) miten yliopistojen johto ymmärtää strategisen johtamisen ja sen arvon, (2) mitkä tekijät ohjaavat akateemiseen laatuun ja vaikuttavuuteen tähtääviä toimia, (3) millaisia strategioita kilpailukyvyn vahvistamiseksi käytetään ja (4) millaisia haasteita kohdataan ja miten niihin vastataan. Teoreettisena viitekehyksenä yhdistetään sidosryhmäteoria ja resurssiperustainen näkökulma. Metodologinen lähestymistapa on tulkitseva ja painottaa kontekstisidonnaista tietoa sekä strategisen johtamisen subjektiivista kokemusta. Empiirinen toteutus perustuu monen tapaustutkimuksen yhdistelmään, monipuolisiin aineistonkeruumenetelmiin ja tulkitsevaan analyysiin. Aineisto koostuu 22 osallistujasta: kolmen tapausyliopiston keskijohto- ja ylimmän johdon edustajista sekä kolmesta liittovaltiotason virkamiehestä. Aineistonkeruumenetelminä käytetään puolistrukturoituja haastatteluja, dokumenttiaineistoja ja kenttähavaintoja.

Tulokset osoittavat, että yliopistojen johtajat hahmottavat strategisen johtamisen useiden tulkintakehysten kautta ja painottavat tiettyjä perusperiaatteita. Tämä johtaa käsitteen osittain puutteelliseen, kapeaan ja vaihtelevaan ymmärrykseen, mikä voi heikentää institutionaalista kestävää kehittämistä. Johtajat näkevät kuitenkin strategisessa johtamisessa potentiaalisia hyötyjä, kuten tavoitteiden asettamisen, resurssien kohdentamisen optimoinnin, suorituskyvyn arvioinnin ja johtajuuskapasiteetin vahvistamisen. Kilpailua vauhdittavat kansalliset politiikat, institutionaalinen kunnianhimo, maantieteelliset edut ja kansainväliset paineet, jotka ohjaavat yliopistoja muotoilemaan visionsa ja missionsa kilpaillulla korkeakoulukentällä. Strategioiden tunnistaminen ei osoittaudu ongelmalliseksi, mutta toimeenpano on huomattavasti monimutkaisempaa ja riippuu johtajuudesta, resursseista ja sidosryhmien osallistumisesta. Osa yliopistoista tunnistaa strategiset resurssit ja kyvykkyydet kilpailuedun lähteiksi, mutta niiden suojaaminen ja ylläpitäminen osoittautuu haastavaksi. Lisäksi sidosryhmäyhteistyö jää vajaaksi, mikä rajoittaa saavutettavia hyötyjä. Strategian seuranta ja arviointi ovat pääosin normatiivisia, mikä viittaa vastuullisuuden puutteeseen ja ulkoisten sidosryhmien vähäiseen osallistumiseen.

Yliopistot kohtaavat myös sisäisiä haasteita, kuten henkilöstön osaamisvajetta, toksisia organisaatiokulttuureja, hauraita seuranta- ja arviointijärjestelmiä sekä resurssirajoitteita, sekä ulkoisia haasteita, kuten jäykkiä hankintakäytäntöjä, poliittista epävakautta, sääntelyongelmia ja sosio-kulttuurisia tekijöitä, jotka hidastavat akateemisen laadun ja vaikuttavuuden saavuttamista. Tapausyliopistot näyttävätkin tarvitsevan parannuksia strategisen johtamisen käytäntöihin erityisesti resurssien käytön, sidosryhmäyhteistyön ja institutionaalisen autonomian osalta, jotta suorituskyvyn kestävyys voidaan turvata paikallisten ja globaalien vaatimusten keskellä. Tässä väitöskirjassa strateginen johtaminen, Akateeminen erinomaisuus sekä kilpailukyky kytkeytyvät toisiinsa, ja esitetään tarve innovatiivisille ja sopeutumiskykyisille strategioille nopeasti muuttuvassa korkeakoulutuksen toimintaympäristössä.

Tutkimus tarjoaa merkittävän tieteellisen panoksen paljastamalla strategisen johtamisen käytäntöjen vivahteita Etiopian julkisissa yliopistoissa, tunnistamalla keskeisiä haasteita sekä tarjoamalla käytännöllisiä ja teoreettisia näkökulmia, jotka ohjaavat tulevaa tutkimusta, politiikkaa ja käytäntöjä korkeakouluhallinnossa.

The concepts, principles, and processes of strategic management can be helpful for an institution when tackling changes in its internal and external environments. This study explored the use of strategic management by public universities in Ethiopia to improve their competitiveness while striving for academic excellence. The study examined four sub questions to address university leaders’ understanding of strategic management and its value, the driving factors behind their pursuit of academic excellence, the strategies employed to enhance universities’ competitiveness, and the challenges faced along with their corresponding responses. The study was framed by the integration of stakeholder theory and the resource-based view. The methodological approach was interpretive and emphasised context-dependent knowledge based on the subjective experience of strategic management. The method underpinning this study combined a multiple case study approach, diversified data collection methods, and interpretive data analysis. The study included 22 participants: mid- and top-level leaders from three case universities and three federal-level officials. Semi-structured interviews, document reviews, and field observations were used as the data collection methods. The findings indicated that the university leaders perceived strategic management through multiple lenses and placed emphasis on some key fundamentals, which resulted in conceptually incomplete, narrow, and varied understandings of the concept and possibly influenced the institutional sustainability of their universities. Nevertheless, they perceived potential benefits from strategic management: the establishment of objectives, optimised resource allocation, performance measurement, and increased leadership capacity. Several drivers of competition, such as national development policies, institutional ambitions, geographical advantages, and international pressures, pushed the universities to frame their respective visions and missions in the competitive higher education landscape. The study findings showed that the case study universities did not have problems with strategy identification; however, strategy implementation was found to be more complicated than strategy identification and was influenced by leadership, resources, and stakeholder involvement. While some universities identified strategic resources and capabilities as sources of competitive advantage, they struggled to protect and maintain them. Furthermore, the universities did not engage with their stakeholders in ways that could achieve the maximum benefits. Strategy control and evaluation were mainly normative, which indicated a lack of accountability and the limited involvement of external stakeholders. The universities additionally faced internal challenges, such as lack of staff competence, toxic work cultures, fragile monitoring and evaluation systems, and resource limitations, along with external challenges, including rigid procurement policies, political instability, regulatory issues, and sociocultural factors, which impeded their pursuit of excellence. In this respect, the case study universities were observed to require improvements to their strategic management practices with respect to resource use, stakeholder collaboration, as well as institutional autonomy, which could guarantee performance sustainability amidst local and global demands. Accordingly, strategic management, academic excellence, and competitiveness are discussed and interlinked in this dissertation, and a call is made for innovative strategies with adaptive capacities in the rapidly changing higher education landscape. This study makes a meaningful academic contribution by revealing the subtleties of strategic management practices in Ethiopian public universities, highlighting key challenges, and providing practical and theoretical insights that can inform future research, policy, and practice in higher education management.