Toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvät metaboliset haitat

Abstract

Toisen polven antipsykootteja käytetään erityisesti skitsofrenian, siihen liittyvien häiriöiden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Näitä lääkkeitä käyttää päivittäin noin 2,2 % väestöstä. Toisen polven antipsykoottien käyttöön on tutkimuksessa liitetty metabolisia haittavaikutuksia. Näitä ovat painonnousu sekä kolesteroli- ja glukoosiarvojen heikentyminen. Tutkimuksesta löytyy jo runsaasti havaintoja, jotka puoltavat sitä, että ainakin osa toisen polven antipsykooteista aiheuttaa merkittäviä metabolisia haittavaikutuksia. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään toisen polven antipsykoottien metabolisia haittavaikutuksia. Tavoitteena on selvittää haittavaikutusprofiilien eroa eri lääkeaineiden ja lääkkeitä käyttävien potilasryhmien välillä. Kirjallisuushaut suoritettiin Ovid MEDLINE(R) and Epub Ahead of Print, In -Process & Other Non-Indexed Citations, Daily and Versions(R) ja PsycINFO -tietokannoista ja Cochrane Librarystä. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan meta-analyysit sekä satunnaistetut yksöis- ja kaksoissokkotutkimukset vuosilta 2016–2022.

Kaikki tutkitut toisen polven antipsykootit aiheuttavat jonkin verran metabolisia haittavaikutuksia. Antipsykoottien välillä on kuitenkin huomattavia eroja metabolisten haittavaikutusten esiintymisessä. Suurimpia metabolisia haittavaikutuksia, erityisesti merkittävää painonnousua aiheuttavat klotsapiini ja olantsapiini. Klotsapiinin ja olantsapiinin käyttäjillä esiintyi merkittävää painonnousua jo alle kuuden viikon pituisilla tutkimusjaksoilla. Olantsapiinin käyttäjistä merkittävää, yli 7 %, painonnousua koki jopa 13,0–24,1 % tutkittavista. Myös ketiapiini, risperidoni ja sertindoli ovat painonnousua aiheuttavia. Ketiapiinin käyttäjistä 6,9–8,8 % ja risperidonin käyttäjistä 19,3–19,6 % koki merkittävää painonnousua. Aripipratsolin, lurasidonin ja tsiprasidonin metaboliset haitat ovat kaikkein vähäisimpiä. Paliperidoni, asenapiini ja iloperidoni asettuvat metaboliselta haittavaikutusprofiililtaan keskivaiheille. Painonnousun lisäksi toisen polven antipsykoottien käyttö liittyy myös kolesteroli- ja glukoosiarvojen heikkenemiseen, insuliiniresistenssin kehittymiseen ja kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen. Olantsapiini ja klotsapiini heikentävät eniten kolesteroli- ja verensokeriarvoja. Sen sijaan lurasidoni ja tsiprasidoni ovat verensokerin kannalta edullisempia. Tutkimuksessa huomattiin, että tehokkaimmat toisen polven antipsykootit, klotsapiini ja olantsapiini, aiheuttavat eniten metabolisia haittavaikutuksia. Joissakin tapauksissa muut, vähemmän metabolisia haittoja aiheuttavat antipsykootit eivät ole tarpeeksi tehokkaita, mikä puoltaa erityisesti klotsapiinin käyttöä haitoista huolimatta. Lisäksi havaittiin, että toiset potilaat ovat alttiimpia metabolisille haittavaikutuksille kuin toiset, vaikkakin tutkimus on ristiriitaista tämän suhteen. Tällaisia vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, lähtöpaino, sukupuoli ja etninen tausta. Myös käytetyllä annoksella on merkitystä painonnousun esiintymisessä, eikä yhteys ole kaikilla lääkeaineilla lineaarinen.

Tämän tutkimuksen perusteella on selvää, että erityisesti osa toisen polven antipsykooteista aiheuttaa merkittäviä metabolisia haittavaikutuksia. On myös selviä viitteitä sille, että potilaan ominaisuudet vaikuttavat metabolisten haittavaikutusten esiintyvyyteen. Potilaille tulee kertoa metabolisten haittavaikutusten mahdollisuudesta toisen polven antipsykootteja käytettäessä. Elintapaohjaus sekä metabolisten haittojen ilmenemisen seuraaminen punnitsemalla ja verikokeilla on välttämätöntä. Hoitavan lääkärin on myös arvioitava kunkin potilaan henkilökohtainen riski metabolisiin haittavaikutuksiin ja käyttää tietoa toisen polven antipsykoottia valittaessa. Lisää tutkimusta kaivataan erityisesti siitä, ketkä potilaat ovat suurimmassa riskissä saada metabolisia haittoja, jotta heille voidaan valita metaboliselta haittavaikutusprofiililtaan edullisempi toisen polven antipsykootti.