Tunteellinen laitaoikeisto : Affektiivisuus ja sosiaalinen abjektio laitaoikeistossa
Valtonen, Rudi (2025)
Valtonen, Rudi
2025
Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-09-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202509089057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202509089057
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee populistista radikaalioikeistoa ja sen politiikan affektiivista rakentumista. Pyrkimyksenäni on ymmärtää, kuinka laitaoikeisto vetoaa identiteetteihin ja luo tämän kautta poliittisia positioita, jotka monet ihmiset voivat kokea affektiivisesti mukaviksi ja omikseen.
Tutkielman alkupuoliskolla määritellään ja esitellään erilaisia tapoja hahmottaa laitaoikeisto. Perustan huomioni laitaoikeistosta erityisesti Cas Mudden tapaan ymmärtää laitaoikeisto yhteiskunnallista ”normaalia” patologisoivana politiikkana. Tutkin ensinnäkin, kuinka laitaoikeisto saa voimansa vastakkainasettelusta, mihin sovellan Carl Schmittin antagonistista tapaa ymmärtää poliittisuus. Tutkin toiseksi erityisesti Chantal Mouffea ja Stuart Hallia soveltaen, kuinka poliittinen identiteetti vaatii aina tietynlaisia vastakkainasetteluita, mutta jotka laitaoikeisto muuttaa väkivaltaisiksi.
Tutkielman loppupuoliskolla aiempiin huomioihin syvennytään affektiivisuuden näkökulmasta. Esittelen Sara Ahmedin tavan ymmärtää affektiivisuus sosiaalisesti kiertävänä ja merkitystä tuottavana ilmiönä. Esitän, kuinka rakkaus ja viha kietoutuvat laitaoikeistolaiseen identiteettiin ja vihollisenmuodostamiseen. Tämän jälkeen siirryn abjektioon, jolla viitataan tietynlaiseen ruumiilliseen ja identiteettiä koskevaan epävarmuuteen. Sovellan Julia Kristevan abjektiokäsitystä laitaoikeiston poliittisen motivaation ymmärtämiseen, mutta myös kritisoin sitä Imogen Tyleria seuraten ja esitän, kuinka abjektio syntyy normistosta ja etuoikeutetusta asemasta.
Tutkielman keskeisenä väitteenä on, että laitaoikeiston politiikka perustuu vahvaan affektiivisuuteen. Ruumiillinen ja tunteellinen kokemus identiteetistä ja sitä uhkaavista ihmisistä ja asioista on vahvempi kuin mikään järjellinen argumentti, vaikka järki ja tunteet eivät olekaan vastakkaisia. Näen affektiivisuuden tarjoavan uudenlaisia välineitä laitaoikeiston tutkimiseen ja – mikä tärkeintä – väyliä torjua laitaoikeiston kasvua ja tavoitella yhdenvertaisempaa politiikkaa.
Tutkielman alkupuoliskolla määritellään ja esitellään erilaisia tapoja hahmottaa laitaoikeisto. Perustan huomioni laitaoikeistosta erityisesti Cas Mudden tapaan ymmärtää laitaoikeisto yhteiskunnallista ”normaalia” patologisoivana politiikkana. Tutkin ensinnäkin, kuinka laitaoikeisto saa voimansa vastakkainasettelusta, mihin sovellan Carl Schmittin antagonistista tapaa ymmärtää poliittisuus. Tutkin toiseksi erityisesti Chantal Mouffea ja Stuart Hallia soveltaen, kuinka poliittinen identiteetti vaatii aina tietynlaisia vastakkainasetteluita, mutta jotka laitaoikeisto muuttaa väkivaltaisiksi.
Tutkielman loppupuoliskolla aiempiin huomioihin syvennytään affektiivisuuden näkökulmasta. Esittelen Sara Ahmedin tavan ymmärtää affektiivisuus sosiaalisesti kiertävänä ja merkitystä tuottavana ilmiönä. Esitän, kuinka rakkaus ja viha kietoutuvat laitaoikeistolaiseen identiteettiin ja vihollisenmuodostamiseen. Tämän jälkeen siirryn abjektioon, jolla viitataan tietynlaiseen ruumiilliseen ja identiteettiä koskevaan epävarmuuteen. Sovellan Julia Kristevan abjektiokäsitystä laitaoikeiston poliittisen motivaation ymmärtämiseen, mutta myös kritisoin sitä Imogen Tyleria seuraten ja esitän, kuinka abjektio syntyy normistosta ja etuoikeutetusta asemasta.
Tutkielman keskeisenä väitteenä on, että laitaoikeiston politiikka perustuu vahvaan affektiivisuuteen. Ruumiillinen ja tunteellinen kokemus identiteetistä ja sitä uhkaavista ihmisistä ja asioista on vahvempi kuin mikään järjellinen argumentti, vaikka järki ja tunteet eivät olekaan vastakkaisia. Näen affektiivisuuden tarjoavan uudenlaisia välineitä laitaoikeiston tutkimiseen ja – mikä tärkeintä – väyliä torjua laitaoikeiston kasvua ja tavoitella yhdenvertaisempaa politiikkaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11846]
