Länsimielistä diplomatiaa ja ulkomaankaupan edistämistä : R. Erik Serlachius institutionaalisena yrittäjänä kylmän sodan kauppapoliittisessa toimintaympäristössä

Abstract

Institutionaalinen yrittäjä kykenee muuttamaan instituutioita omaa agendaansa tukevaksi. Instituutioilla, kuten organisaatioilla, on silloin yrittäjälle välineellistä arvoa. Koska organisaatiot voivat olla toiminnan tarkoituksen ja rakenteen kannalta hyvin erilaisia, voivat myös institutionaalisen yrittäjän roolit ja tittelit erityyppisissä organisaatioissa vaihdella. Henkilön omat verkostot, resurssit sekä yleinen yhteiskunnallinen status vaikuttavat siihen, kuinka paljon valtaa hänellä organisaatioon nähden on, ja aatteellisen toiminnan mahdollistamiseksi kerättyyn rahoitukseen vaikuttavat yrittäjän oman varallisuuden lisäksi myös hänen varainkeruuverkostonsa.

Tutkimuksessa tarkastellaan teollisuusyhtiö G. A. Serlachius Oy:n (GAS) johtajan, vuorineuvos R. Erik Serlachiuksen ulkomaankaupan edistämistoimintaa institutionaalisena yrittäjänä toisen maailmansodan jälkeen. Sukuyhtiönsä johtamisen lisäksi Serlachius toimi lukuisissa eri yhtiöissä, järjestöissä, yhdistyksissä, säätiöissä ja toimikunnissa merkittävissä rooleissa, usein hallituksen puheenjohtajana. Serlachiuksen toimintaa eri organisaatioissa yhdistävät hänen merkittävä roolinsa varainkeruussa sekä arkisen johtamisen delegointi alaisilleen, luottohenkilöille. Serlachius hyödynsi jatkuvasti kasvavaa verkostoaan rahoituksen järjestämiseksi ja yhteistyön aikaansaamiseksi. Instituutioita, joissa Serlachius oli mukana, yhdisti tietynlainen aatteellinen tausta, sillä kokoomuslainen Serlachius osoitti tukensa systemaattisesti elinkeinoelämää ja länsimielisyyttä edistäneille hankkeille. Presidentti Urho Kekkosen ajalle tyypillisen tasapuolisuuden mukaisesti hän osallistui myös idänkaupan järjestelyihin ja työmarkkinapolitiikkaan ratkaisunhaluisesti. Tämän toiminnan motiivina voi katsoa olleen oman sukuyhtiön taloudellinen etu. Serlachius ja GAS toimivat usealla pelikentällä, joista puunjalostusteollisuus oli tärkein, ja joka dominoi tieteellis-teknillistä yhteistyötä ulkovaltojen kanssa johtuen sen suuresta arvosta Suomen viennissä. Lisäksi GAS harjoitti konepajateollisuutta.

Aineisto koostuu Serlachiuksen henkilökohtaisesta kirjeaineistosta ja GASin arkistomateriaalista. Johtuen Serlachiuksen ja presidentti Kekkosen välisistä läheisistä suhteista, on tutustuttu myös UKK-arkiston materiaaleihin. Aineistoa on täydennetty yrityshistoriikeilla, elämäkerroilla ja muistelmilla, mikä asettaa omat vaatimuksensa lähdekritiikille. Ylipäätään tutkimuksen elämäkerrallisesta ja henkilökohtaisesti otteesta johtuen tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen on ollut syytä huomioida myös mikrohistoriallinen ja biografinen metodologia, ja niiden hyödyntäminen case-tutkimuksessa, jossa case on poliittinen yrittäjä.

Vaikka Serlachiuksen toiminnasta onkin löydettävissä systemaattisuutta, hänen virallinen roolinsa eri organisaatioissa vaihtelee merkittävästi. Samoin vaihtelee hänen oma henkilökohtainen panostuksensa: joihinkin neuvotteluihin ja hankkeisiin hän halusi tulla mukaan henkilökohtaisesti, osa hoidettiin luottomiesten avulla. Serlachius oli poliittinen henkilö, vaikka pääosin vaikuttikin puoluepolitiikan ulkopuolella. Hän oli konkreettisesti luomassa korporatistista vientijärjestelmää sekä ylläpiti Suomen neutraalia asemaa kylmässä sodassa pitäen kuitenkin aina teollisuuden työnantajien ja läntisen markkinatalouden puolia, kun ristiriitoja ilmeni. Hänen vaikutusvaltansa rajat olivat jatkuvasti koetuksella, ja tarkoituksena onkin hahmottaa hänen valtansa ja aktiivisuutensa laajuutta antamalla useita esimerkkejä onnistuneista ja epäonnistuneista vaikutusyrityksistä. Tutkimustapauksen erityisyyttä lisää se, että Serlachius selvisi käytännössä kuivin jaloin Suomen poliittisen ilmapiirin täydellisestä muutoksesta jatkosodan jälkeen, ja jopa kasvatti vaikutusvaltaansa kotimaanpolitiikassa kylmän sodan aikana, vaikka tuki avoimesti antikommunistista toimintaa. Tämän mahdollistivat henkilökohtaiset suhteet Kekkoseen ja muuhun eliittiin, sekä korkea yhteiskunnallinen status.

Tutkimalla yhden yrittäjän toimintaa eri toimialoilla voidaan tunnistaa erilaisia toimintamalleja ja myös samankaltaisia vaikuttamisen tapoja, jotka yhdistävät tutkittavia aloja. Lisäksi henkilön toimintaan vaikuttaa laajemminkin tietynlainen ajatusmaailma, joka ohjaa hänen toimintaansa, ja minkä vuoksi hänelle tärkeiksi instituutioiksi valikoituvat sellaiset organisaatiot, jotka ovat jo valmiiksi agendan mukaisia tai siihen suuntaan johdateltavissa. Historiatieteen osalta tutkimus kontribuoi sekä poliittisen historian että biografiatutkimuksen puolelle, koska siinä yhtäältä tarkastellaan poliittisia ja taloudellisia ilmiöitä yhden aikanaan vaikutusvaltaisen henkilön näkökulmasta sekä toisaalta täydennetään ja haastetaan Serlachiuksesta aiemmassa kirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä. Lisäksi annetaan esimerkki institutionaalisen yrittäjän urakehityksestä.