Julkisen ja yksityisen sektorin välimaasto – kestävyysraportointi ja kestävyyden johtaminen valtion liikelaitoksessa: Case Metsähallitus

Abstract

Kestävyysraportointi on nopeasti kasvava ilmiö, johon vaikuttaa EU:n kestävyysraportointidirektiivi. Julkisen sektorin organisaatioita direktiivi ei kuitenkaan koske, ja raportointi perustuu Suomessa vapaaehtoisuuteen. Kestävyysraportointi voi kuitenkin tuottaa hyötyjä organisaation sisäiselle toiminnalle ja ulkoiselle vaikuttavuudelle. Yksi vaikuttamiskeino kestävyysraportoinnin toteutumiseen on kestävyyden johtaminen. Kestävyyden johtaminen on kirjallisuudessa vähäisemmälle huomiolle jäänyt johtamisen muoto, jolla voidaan kuitenkin merkittävästi vaikuttaa organisaation toimintaan.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miksi julkisella sektorilla toteutetaan kestävyysraportointia vapaaehtoisesti huolimatta tähän liittyvistä haasteista ja käytetyistä resursseista. Tämä tehdään tarkastelemalla keskeisimpiä kestävyysraportointia selittäviä teorioita verrattuna tutkimuskohteena toimivan Metsähallituksen toimintaan. Tämän lisäksi tutkitaan, millaista kyseisen organisaation kestävyysraportointi on. Näin on mahdollista selvittää, millä tasolla kestävyysraportointi julkisella sektorilla on ja pohtia keinoja, joilla motivoida useampia organisaatioita raportointiin. Toisekseen, tutkimuksessa tarkastellaan kestävyyden johtamisen yhteyttä kestävyysraportointiin. Kirjallisuuden mukaan kestävyyden johtamisen tulisi muun muassa olla mahdollisimman hajautettua. Tutkimuksessa selvitetään, millaista kestävyyden johtaminen Metsähallituksessa on verrattuna aiheesta olemassa olevaan tutkimukseen. Tämän jälkeen aineiston avulla selvitetään, millaisena kestävyysraportoinnin ja kestävyyden johtamisen yhteys nähdään. Tutkimalla näiden yhteyttä saadaan selville keinoja, joilla mahdollisesti voitaisiin edesauttaa onnistuneempaa kestävyysraportointia. Tutkimusongelmiin vastataan tutkimuskysymyksillä ”Miksi ja millaista kestävyysraportointia toteutetaan julkisella sektorilla?” ja ”Vaikuttaako kestävyyden johtaminen kestävyysraportoinnin toteutumiseen?”.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohteena toimii valtion liikelaitos. Tutkimuksessa yhdistyy dokumenttianalyysi ja teemahaastattelut. Aineistona toimii Metsähallituksen vastuullisuusraportti koskien vuotta 2023 sekä haastattelut, joihin osallistui kestävyysraportoinnin parissa työskenteleviä asiantuntijoita Metsähallituksesta. Aineiston analyysissä on käytetty teoriaohjaavaa analyysimenetelmää.

Tulosten mukaan Metsähallituksen raportointi on laadukasta ja toimii esimerkkinä muille julkisen sektorin organisaatioille. Raportti on kattava ja siinä ilmaistaan laajasti muun muassa kestävyystavoitteita ja käytännön ympäristövaikutuksia. Raportin laajuus johtaa kuitenkin siihen, että olennainen tieto on vaikeasti löydettävissä. Lisäksi raportissa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota tavoitteiden konkreettisuuteen sekä tuloksien raportointiin. Raportointi nojaa erityisesti legitimaatio-, sidosryhmä- ja vapaaehtoisen raportoinnin teorioihin. Havaittavissa oli myös vaikutuksia institutionaalisesta teoriasta sekä signaaliteoriasta. Kestävyyden johtamiseen liittyen nousi esille, että tämä on Metsähallituksessa samanaikaisesti keskitettyä ja hajautettua. Olemassa olevasta kirjallisuudesta poiketen, analyysissä tuli ilmi keskitettyyn kestävyyden johtamiseen liittyviä hyötyjä kuten raportoinnin helpompi koordinointi. Kirjallisuuteen perustuen analyysissä myös selvitettiin, että strategia on sisällytetty systemaattisesti osaksi raportointia. Haastateltavat myös tunnistivat, että johdon sekä yleisesti henkilöstön asenteilla on vaikutusta raportointiin. Kestävyyden johtamisen kehityskohteiksi tunnistettiin rakenteiden ja vastuiden selkeyttäminen sekä johdon vahvempi ohjaus. Tästä huolimatta kaikki haastateltavat eivät tunnistaneet kestävyyden johtamisen ja kestävyysraportoinnin välistä yhteyttä.