Psykologinen turvallisuus uuden työntekijän perehdytyksessä

Abstract

Psykologisen turvallisuuden tutkimus on kasvattanut suosiotaan viime vuosien aikana, sillä psykologisesti turvallisenilmapiirin nähdään edistävän työntekijöiden oppimista, sitoutumista ja yhteistyötä, jotka ovat nykyään jopa välttämättömyys organisaatioiden menestykselle. Psykologisen turvallisuuden tarve korostuu erityisesti uuden työntekijän perehdytyksessä, jolloin työntekijä kohtaa sosiaalisia riskejä poikkeuksellisen usein. Tutkimus psykologisen turvallisuuden vaikutuksista on kuitenkin vielä vähäistä perehdytyksen kaltaisista tilanteista, jossa ryhmän kokoonpano muuttuu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, miten psykologisen turvallisuuden taso välittyy organisaatioon liittyvälle uudelle jäsenelle sekä tarkastella, millainen vaikutus sillä on perehdytyksen kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan aihetta myös esihenkilön roolin kautta ja samalla pyritään selvittämään, miten psykologisen turvallisuuden kokemusta voidaan tukea perehdytyksen aikana.

Tutkimusongelmaa lähestytään aiemman kirjallisuuden sekä empiirisen aineiston avulla. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan psykologiseen turvallisuuteen ja perehdytykseen liittyvää kirjallisuutta sekä tuodaan esiin, miten esihenkilön rooli on yleisesti näissä teemoissa nähty. Tämän laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu puolestaan kolmesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat uudessa organisaatioissa aloittaneita työntekijöitä, joiden perehdytys oli haastatteluhetkellä kestänyt kahdesta kolmeen kuukautta. Haastattelun tarkoituksena oli tuoda esille perehdytettävien kokemuksia perehdytyksestä, sen ilmapiiristä ja esihenkilötyöstä. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jolloin pystyttiin selvittämään, millaiset psykologisen turvallisuuden ominaisuudet korostuvat perehdytyksen kontekstissa.

Tutkimuksessa havaittiin, että psykologinen turvallisuus ilmeni perehdytyksessä ennen kaikkea mahdollisuutena esittää omia mielipiteitä sekä oppia virheistä ilman pelkoa niiden negatiivisista seurauksista. Tulokkaat kokivat oppimisen erityisen vahvaksi sellaisten kollegojen kanssa, joihin he olivat jo muodostaneet tiiviimmän yhteyden. Tämä havainto korostaa sosiaalisten suhteiden merkitystä perehdytyksessä ja psykologisen turvallisuuden tukemisessa. Lisäksi esihenkilön tuella ja perehdytettävän roolin selkiyttämisellä oli keskeinen vaikutus työntekijän epävarmuuden kokemuksiin, kun taas etäisempi suhde esihenkilöön saattoi johtaa osaamisen puutteisiin ja heikentää perehdytyksen onnistumista. Jatkotutkimusten kannalta olisikin mielekästä tarkastella psykologisen turvallisuuden kokemuksia erilaisissa perehdytysympäristöissä sekä liittää tutkimukseen myös esihenkilöiden ja perehdyttäjien kokemuksia mahdollisten haasteiden ja ristiriitojen kartoittamiseksi.