Modification of Metal Oxide Thin Films for Artificial Photosynthesis
Palmolahti, Lauri (2025)
Palmolahti, Lauri
Tampere University
2025
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4097-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4097-1
Tiivistelmä
Energian lisääntynyt kulutus sekä maapallon kasvanut väkiluku ovat luoneet tilanteen, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisännyt ilmakehän CO2 pitoisuutta merkittävästi. Tämä on johtanut maapallon keskilämpötilan kohoamiseen, joka aiheuttaa jo nyt vaarallisia ilmiöitä. Uusiutuvien energianlähteiden käyttöä energiantuotannossa on lisättävä, jotta vältytään näiltä haitallisilta ilmiöiltä. Aurinko ja tuulivoima tuottavat energiaa hiilineutraalisti, mutta tuotetun energian määrässä on isoja vaihteluita, joiden takia tarvitaan uusiutuva energiantuotantomuoto, jonka tuottamaa energiaa pystytään varastoimaan. Keinotekoinen fotosynteesi muuttaa auringonvalon energian kemiallisiksi polttoaineiksi, jotka voidaan varastoida ja muuttaa takaisin energiaksi tarvittaessa, joten se soveltuu edellä mainittuun käyttötarkoitukseen. Veden pilkkominen on yksi keinotekoisen fotosynteesin muoto, jossa vedestä ja auringonvalon energiasta tuotetaan vetyä polttoaineeksi.
Tämä väitöskirja keskittyy keinotekoisessa fotosynteesissä käytettävien hematiittija TiO2-ohutkalvojen ominaisuuksien tutkimiseen. Hematiittiohutkalvoja käytetään fotoanodeina veden pilkkomisessa, kun taas TiO2-ohutkalvoja käytetään suojaamaan sellaisia fotoelektrodimateriaaleja, jotka eivät ole kemiallisesti stabiileita keinotekoisen fotosynteesin vaatimissa olosuhteissa. Hematiitin vedenpilkkomistehokkuus riippuu hematiitin ja elektrolyytin rajapinnalla olevien pintatilojen tyypistä ja määrästä. Tässä työssä pintatiloja muokattiin kasvattamalla hematiitin pinnalle pieni määrä TiO2:a, millä oli edullinen vaikutus pintatilojen määrään, mutta epäedullinen vaikutus pintatilojen energiaan. Tämän työn toinen pääpaino oli fotoelektrodien suojaamiseen tarkoitettujen TiO2-ohutkalvojen suojausominaisuuksien kehittäminen. Näiden ohutkalvojen kemiallinen kestävyys riippuu merkittävästi materiaalin kiderakenteesta. Tulokset osoittivat, että tyhjiölämmityksen aiheuttama amorfisen TiO2:n kiteytyminen riippuu amorfisen faasin defektirakenteesta. Suuri Ti3+ defektimäärä aiheutti TiO2:n kiteytymisen nanokiteiseksi rutiiliksi anataasin sijasta. Toisin kuin mikrokiteinen anataasi tai amorfinen TiO2, nanokiteinen rutiili kesti testeissä keinotekoisessa fotosynteesin emäksiset olosuhteet. Ti3+ määrää voidaan muuttaa säätämällä TiO2:n atomikerroskasvatuksessa tai ioni-sputterointi kasvatuksessa käytettäviä olosuhteita, mahdollistaen TiO2-ohutkalvojen ominaisuuksien räätälöinnin käyttötarkoitukseen sopivaksi.
Tämä väitöskirja keskittyy keinotekoisessa fotosynteesissä käytettävien hematiittija TiO2-ohutkalvojen ominaisuuksien tutkimiseen. Hematiittiohutkalvoja käytetään fotoanodeina veden pilkkomisessa, kun taas TiO2-ohutkalvoja käytetään suojaamaan sellaisia fotoelektrodimateriaaleja, jotka eivät ole kemiallisesti stabiileita keinotekoisen fotosynteesin vaatimissa olosuhteissa. Hematiitin vedenpilkkomistehokkuus riippuu hematiitin ja elektrolyytin rajapinnalla olevien pintatilojen tyypistä ja määrästä. Tässä työssä pintatiloja muokattiin kasvattamalla hematiitin pinnalle pieni määrä TiO2:a, millä oli edullinen vaikutus pintatilojen määrään, mutta epäedullinen vaikutus pintatilojen energiaan. Tämän työn toinen pääpaino oli fotoelektrodien suojaamiseen tarkoitettujen TiO2-ohutkalvojen suojausominaisuuksien kehittäminen. Näiden ohutkalvojen kemiallinen kestävyys riippuu merkittävästi materiaalin kiderakenteesta. Tulokset osoittivat, että tyhjiölämmityksen aiheuttama amorfisen TiO2:n kiteytyminen riippuu amorfisen faasin defektirakenteesta. Suuri Ti3+ defektimäärä aiheutti TiO2:n kiteytymisen nanokiteiseksi rutiiliksi anataasin sijasta. Toisin kuin mikrokiteinen anataasi tai amorfinen TiO2, nanokiteinen rutiili kesti testeissä keinotekoisessa fotosynteesin emäksiset olosuhteet. Ti3+ määrää voidaan muuttaa säätämällä TiO2:n atomikerroskasvatuksessa tai ioni-sputterointi kasvatuksessa käytettäviä olosuhteita, mahdollistaen TiO2-ohutkalvojen ominaisuuksien räätälöinnin käyttötarkoitukseen sopivaksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5165]
