Arvoa ja armoa : Näkökulmia modernin arkkitehtuurin arvoihin, arvottamiseen ja arvostamiseen : Tapaustutkimuksena Kouvolan kaupungin 1960- ja 1970-lukujen rakennetun ympäristön inventointi

Abstract

Diplomityö käsittelee modernin arkkitehtuurin arvoja, arvottamista ja arvostamista. Arvot ovat aika- ja paikkasidonnaisia, ihmisen toimintaa ohjaavia käsityksiä siitä, mikä on merkityksellistä ja tavoiteltavaa. Näiden merkitysten, eli arvojen, määrittely on aina omasta ajasta ja näkökulmasta tehtävää arvottamista. Arvostamista puolestaan on arvon ja merkityksellisyyden tunnustaminen ja kunnioittaminen. Tässä diplomityössä näiden näkökulmien tarkastelu tehdään kahdesta aikaperspektiivistä, menneenä ja nykyisenä, sekä paikkaan kiinnittyvän tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimuksena on Kouvolan kaupungin kanssa yhteistyössä tehty 1960- ja 1970-lukujen rakennetun ympäristön inventointi.

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että vaikka asiantuntijoiden käymän aktiivisen arvokeskustelun ja arvottamisen tuloksena moderniin rakennusperintöön liittyvät merkitykset on moninaisia ja kattavasti määriteltyjä, ei merkityksillä ole sellaista laajaa tunnustusta, joka välittyisi arvostamisena. Arvostuksen puute ilmenee selvimmin rakennusten runsaana purkamisena, johon saatetaan päätyä Museoviraston tai muun asiantuntijaorganisaation lausunnoista huolimatta. Purkamisen perusteeksi ei suoraan ilmaista arvostuksen puutetta, vaan toistuvat perustelut liittyvät tyypillisesti rakennuksen korjaamiseen liittyviin taloudellisiin näkökulmiin.

Arvostuksen puute on monisyinen ja säännöllisesti toistuvaksi tulkittavissa oleva ilmiö, joka kohdistuu tyypillisesti noin viisikymmentävuotiaisiin rakennuksiin. Ilmiön taustalla voi tulkita olevan niin rakennuksiin sitoutuneiden arvojen ajankohtaisuuden ohittuminen, perintöitymisprosessin vaatiman ajan, kuin poliittisten vaikuttimien. Aikakaudet muodostuvat arvojen esiin astumisina ja menneitä arvoja voidaan jälleen arvostaa vasta kun niiden merkitys osana ainutkertaista historiallista ilmiötä tulee ymmärretyksi. Arvostus tai sen puute ei siis suoranaisesti kuvaa itse kohteeseen liitettyjä arvoja, vaan ajankohtaisia arvohierarkioita.

Moderni arkkitehtuuri muodostaa merkittävän osan Suomen rakennusperinnöstä. Siihen liittyvä arvostuksen puute ja purkaminen ovat siis monilta osin kohtalonkysymys niin monimerkitykselliselle kulttuuriperinnölle kuin kriittisten ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Näistä lähtökohdista on nykyinen purkuvimmainen kiinteistöpolitiikka kestämätöntä ja käsittämätöntä, kuinka purkamista poliittisin päätöksin yhä helpotetaan.