Supistuvien taajamien suunnittelu: Tapaus Ylitornio

Abstract

Suomen kunnista noin kuudesosan ennustetaan olevan väestöltään kasvavia tulevaisuudessa. Väestönkasvu koskee lähinnä isoja kaupunkeja ja niiden ympäryskuntia, kun taas muiden kuntien väkimäärät tulevat erimääräisesti vähenemään. Samaan aikaan väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta varsinkin pienissä kunnissa, joissa väestön väheneminen on suhteessa suurinta. Supistumisen lieveilmiöt kuten autioituminen, palvelujen katoaminen ja kiinteistöjen arvojen lasku haastavat supistuvia kuntia.

Käsitys yhdyskuntien suunnittelusta on pohjautunut kasvun oletukseen. Supistuvissa kunnissa kasvuun pyrkivät suunnitelmat jäävät vaille perustaa, minkä lisäksi ne kuluttavat kunnan väheneviä resursseja. Kasvun tavoittelun sijaan supistuvien kuntien tulisi pyrkiä säilyttämään nykyiset resurssit sekä sopeuttamaan kuntarakenne pienempään kuntakokoon, joka vastaa nykyistä ja tulevaa väestönkehitystä. Kehittämisen tulisi perustua kunnan paikallisiin lähtökohtiin sekä tuoda esiin sen omia vahvuuksia. Laadullisista tavoitteista, kuten hyvinvoinnista ja viihtyisyydestä, johdetut suunnitelmat voivat auttaa kuntaa löytämään uuden kehityssuunnan. Kunnan kehittäminen vaatii monialaista yhteistyötä ja vuoropuhelua päättäjien sekä kuntalaisten kesken. Kehittämisellä tulisi vastata varsinkin nykyisten asukkaiden tarpeisiin ja pyrkiä parantamaan heidän elämänlaatuaan.

Tapauskunta Ylitornio on Länsi-Lapissa sijaitseva noin 3 700 asukkaan kunta. Kunnan väkiluku on pitkään laskenut ja sen ennustetaan laskevan tulevaisuudessakin. Suuremmalle väkimäärälle suunniteltu keskustaajaman rakenne on muuttunut ylimitoitetuksi nykyiselle väestölle, mikä näkyy esimerkiksi rakennetun ympäristön vajaakäyttönä sekä taajaman toteutumattomina asemakaavoina. Oleskelupaikkojen puute, yksipuoliset ulkotilat ja reittien suoraviivaisuus korostuvat analyysiosion havainnoissa.

Ylitornion taajaman kehityssuunnitelman tarkoituksena on kehittää asuinympäristöä sen omista lähtökohdista analyysiosuuden havaintoihin perustuen. Suunnitelman pääpaino on olemassa olevien paikkojen kehittämisessä laadullisesti. Suunnitelman toimenpiteiden tavoitteena on korostaa ympäröivää jokimaisemaa, elävöittää katukuvaa, vahvistaa taajaman identiteettiä ja lisätä toiminnallisuutta sekä yhteisiä paikkoja.

About one sixth of Finnish municipalities are predicted to have a growing population in the future. Population growth will mainly affect large cities and municipalities surrounding them, while the populations of other municipalities will decrease to varying degrees. At the same time, the aging population is weakening the dependency ratio, especially in small municipalities, where the population decline is relatively the largest. Negative phenomena of shrinking such as depopulation, the loss of services and the decline in property values challenge shrinking municipalities.

The understanding of urban planning has been based on the assumption of growth. In shrinking municipalities, plans that aim for growth are unfounded, and they also consume the municipality’s decreasing resources. Instead of pursuing growth, shrinking municipalities should strive to preserve current resources and adapt the municipal structure to a smaller municipal size that corresponds to current and future population development. Development should be based on the local basis of the municipality and highlight its own strengths. Plans derived from qualitative objectives such as well-being and pleasantness can help the municipality find a new direction for development. Municipal development requires multidisciplinary co-operation and dialogue between decision-makers and residents. Development should respond in particular to the needs of current residents and aim to improve their quality of life.

The case municipality Ylitornio is a municipality in Western Lapland with approximately 3,700 inhabitants. The population of the municipality has been declining for a long time and is predicted to continue to decline in the future. The structure of small town area, which was designed for a larger population, has become oversized for the current population, which is reflected for example in the underuse of the built environment and the unrealized zoning plans. The lack hangout spaces, one-sided outdoor spaces and the straightforwardness of routes are highlighted in the observations of the analysis section.

The purpose of the small town area’s development plan is to develop the residential environment from its own starting points, based on the findings of the analysis section. The main focus of the plan is on the qualitative development of existing places. The aim of the plan’s measures is to highlight the surrounding river landscape, enliven the streetscape, strengthen the small town area’s identity and increase functionality and the number of common places.