Auraussuojat Suomen rataverkolla

Abstract

Suomen rataverkolla on tavattu käyttää teräspalkista valmistettuja auraussuojia suojaamaan lumiaurojen osumilta sellaisia herkkiä radan laitteita, jotka on käytännön syistä pakko asentaa lähelle kiskoja. Auraussuojia on käytetty 1960-luvulta alkaen, ja niiden käyttö on nykyisin hyvin vakiintunutta, mutta erillistä dokumentaatiota tai ohjeistusta niiden käytölle on olemassa erittäin vähän. Vakiintuneita auraussuojien käyttökohteita ovat muun muassa vaihteiden sähkökääntölaitteet, akselinlaskijat, erotusjaksojen magneetit ja kaluston kunnon valvontalaitteet. Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää, millainen on Suomessa vakiintunut käytäntö auraussuojien käytössä. Työssä hyödynnetään ensisijaisesti kirjallisuuslähteitä. Kirjallisuutta ja dokumentaatiota auraussuojista oli kuitenkin käytettävissä hyvin rajallisesti, minkä vuoksi täydentävinä lähteinä olivat käytössä empiirinen havainnointi rataverkolta ja vuosien varrella auraussuojien kanssa tekemisissä olleiden asiantuntijoiden haastattelut. Työssä myös vertaillaan Suomessa vakiintunutta auraussuojien käyttöä ulkomaisiin vastaaviin ratkaisuihin. Vertailtaviksi maiksi valikoituivat Norja ja Ruotsi, joissa sekä lumiolosuhteiden että junaliikenteen määrän katsottiin olevan monin paikoin verrannollisia suomalaisiin olosuhteisiin. Radan laitteiden suojaaminen lumiauroilta on toteutettu hyvin eri tavoin näissä maissa. Ruotsissa on pyritty sijoittamaan kaikki radan komponentit kiskon pinnan alapuolelle, eivätkä lumiaurat ulotu kiskon pinnan alle. Näin erillistä auraussuojausta ei tarvita, kun konfliktipisteiden määrä on minimoitu. Norjassa puolestaan on tavattu käyttää hyvin samanlaista auraussuojaa kuin Suomessa. Siitä on 2020-luvulla kehitetty myös parannettu versio, jonka katsotaan olevan kustannustehokkaampi, turvallisempi, pitkäikäisempi ja suojaavan radan laitteita selvästi edeltäjäänsä paremmin. Esiteltyjen kotimaisten ja ulkomaisten auraussuojakäytäntöjen perusteella esitetään sovellettu ohje parhaiksi katsotuista auraussuojien käyttötavoista eri käyttökohteissa. Tätä ohjetta voidaan hyödyntää mahdollisesti tulevaisuudessa asiaa koskevaa suunnitteluohjetta laadittaessa tai jo nykyisin sellaisenaan ohjaamaan epäselviksi koettuja auraussuojien asennuskohteita. Auraussuojien vakiintuneet käyttökohteet ja -tavat saatiin käytettävissä olleen aineiston perusteella kartoitettua laajasti, ja niistä esitetään kaikki löydetyt käytössä olevat ratkaisut. Parhaiksi katsottujen auraussuojaratkaisujen lisäksi esitetään joitain muita mahdollisuuksia parantaa radan laitteiden suojausta lumiauroilta. Norjalaisen mallin mukainen paranneltu auraussuoja olisi suhteellisen helposti otettavissa käyttöön ilman muutoksia auraussuojien käyttöperiaatteisiin. Muina mahdollisuuksina nousivat esille myös aurausmerkkien parantaminen, konenäön, paikannuksen tai etäluettavien tunnisteiden käyttö lumiaurojen terien ja siipien ohjaamiseen inhimillisen virheen minimoimiseksi sekä radan laitteiden sijoittaminen ruotsalaisen mallin mukaisesti lumiaurojen ulottumien ulkopuolelle.