Erityisen tuen oppilaiden itseohjautuvuuden tukeminen inklusiivisissa oppimisympäristöissä: Tuen toimet luokanopettajien toteuttamina

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa tuen toimista, joita luokanopettajat käyttävät edistääkseen erityisen tuen oppilaiden itseohjautuvuutta peruskoulussa. Itseohjautuvuus on tunnistettu merkittäväksi tekijäksi erityisiä tarpeita ilmentävien oppilaiden kasvatukselle, sillä sen on todettu olevan yhteydessä heidän myönteisiin opiskelu- ja tulevaisuudennäkymiinsä. Itseohjautuvuus kuvataan Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteoriassa motivaation tuottamaksi toiminnaksi, joka syntyy yksilön autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden perustarpeiden täyttymisen myötä. Sen avulla yksilö kykenee säätelemään omaa toimintaansa omaehtoisesti ja tavoitteellisesti. Kasvatuksen kannalta on tärkeää, että itseohjautuvuus käsitetään myös taitona, jota voidaan kehittää.

Tutkimus toteutettiin inklusiivisissa oppimisympäristöissä, joissa erityisen tuen oppilaat opiskelivat yleisopetuksen ryhmissä luokanopettajan ohjauksessa osana nykyistä inkluusioperiaatetta, joka pyrkii tasavertaisuuteen. Tuen toimia etsittiin tekijöistä, jotka olivat yhteydessä oppimisympäristöön, opetuksen menetelmiin ja harjoituksiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen osallistui kuusi alakoulun 1., 3., 4. ja 6. luokkien luokanopettajaa, joiden ryhmässä opiskeli ainakin yksi erityisen tuen oppilas tutkimuksen toteuttamisen aikana. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin aineistojen triangulaatiota, johon sisältyi sekä havainnointi- että haastatteluaineiston kerääminen ja analysointi. Aineisto analysoitiin Braunin ja Clarken temaattisen analyysin vaiheita noudattaen.

Tulosten mukaan itseohjautuvuuden tukeminen inklusiivisissa oppimisympäristöissä vaatii harkittuja ja suunniteltuja toimenpiteitä sekä ympäristön, joka tukee tuen toimien toteuttamista kokonaisvaltaisesti. Luokanopettajien käyttämät tuen toimet ilmenivät sensorisena tukena, sanallisena tukena, positiivisena vahvistamisena, ryhmän tukena ja autonomian vahvistamisena. Tuen toimet asettuvat puolestaan kasvatusjärjestelmään, joka nojasi rutiineihin, yksilöllistettyihin opetussuunnitelmiin sekä opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutussuhteen muodostamiseen. Tulokset ohjaavat tarkastelemaan tuen muotoja kriittisesti itseohjautuvuusteorian näkökulmasta. Samalla tulokset kannustavat ymmärtämään tuen toimia kokonaisvaltaisesti ja yhteistyössä vallitsevien kasvatusperiaatteiden kanssa.