Substance Use in Motherhood : Unraveling its role in the mother-child relationship, maternal caregiving behavior, and child adaptation

Abstract

<b>Tausta:</b> Äidin päihteiden käyttö on vakava, maailmanlaajuinen ongelma, joka vaikuttaa sekä äiteihin, lapsiin, että heidän keskinäiseen suhteeseensa. Varhaislapsuudessa lapsen kiintymyssuhteella äitiin on ratkaiseva merkitys lapsen kehityksen muovaajana, sillä se ohjaa lapsia hakemaan läheisyyttä ja turvaa ensisijaisilta hoivaajiltaan hädän hetkellä. Huolimatta siitä, että päihdetaustaisten äitien ja heidän lastensa välisessä suhteessa tiedetään usein olevan vaikeuksia, systemaattinen arviointi lasten kiintymyssuhteesta puuttuu, kuten myös tekijöistä, jotka muokkaavat tai välittävät äidin päihteiden käytön ja lasten kiintymyssuhteen välistä yhteyttä. Aiemmat tutkimukset esittävät, että korkean riskin taustoista tulevien äitien hienovaraisessa hoivakäyttäytymisessä, erityisesti heidän aistiärsykkeissään, saattaa olla muutoksia. Tästä huolimatta emme ymmärrä, miten äidin päihteiden käyttö on yhteydessä näihin aistiärsykkeisiin. Lisäksi päihteitä käyttävien äitien lapset todennäköisesti kokevat ennustamattomuutta hoivaympäristössään, mikä vaikuttaa lasten kykyyn sopeutua näihin ympäristöihin. Aiempi tutkimus lasten sopeutumisesta kognitiivisen kehityksen näkökulmasta on tunnistanut, että äidin ennustamattomat aistiärsykkeet voivat olla merkittävä hoivakäyttäytymisen piirre, joka vaikuttaa lasten neurokognitiiviseen kehitykseen. Yksikään aiempi tutkimus ei kuitenkaan ole selvittänyt, miten äidin päihteiden käyttö vaikuttaa tähän yhteyteen. Lisäksi huolimatta siitä, että äidin päihteiden käyttö muovaa lasten kykyä selviytyä stressaavista tilanteista, emme ymmärrä, minkälaisia selviytymiskeinoja korkean riskin taustoista tulevilla lapsilla on.

<b>Tavoite:</b> Tämä väitöskirja pyrki selvittämään äidin päihteiden käytön vaikutuksia äidin ja lapsen väliseen suhteeseen, äidin hoivakäyttäytymiseen sekä lapsen sopeutumiseen. Äidin ja lapsen välistä suhdetta arvioitiin olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden avulla koskien äidin päihteiden käytön ja pienten lasten kiintymyssuhteen välisiä yhteyksiä ja näiden taustalla vaikuttavia tekijöitä (Tutkimus I). Äidin hoivakäyttäytymistä tutkittiin vertaamalla äidin aistiärsykkeitä päihdetaustaisilla ja ei-päihdetaustaisilla äideillä (Tutkimus II). Lasten sopeutumista tarkasteltiin selvittämällä, miten äidin aistiärsykkeiden ennustamattomuus linkittyy lapsen kognitiiviseen kehitykseen (Tutkimus II) ja miten päihdetaustaisten äitien lapset selviytyvät stressaavista tilanteista (Tutkimus III).

<b>Menetelmät:</b> Tutkimus I oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi, joka keräsi kaiken saatavilla olevan tutkimusnäytön äidin päihteiden käytön ja lapsen kiintymyssuhteen välisistä yhteyksistä sekä tekijöistä, jotka muokkaavat tai välittävät näitä yhteyksiä. Tutkimukset II ja III pohjautuvat pitkittäisaineistoon, jossa seurattiin lapsia ja heidän päihdetaustaisia ja ei-päihdetaustaisia äitejään raskausajasta lasten 24 ja 48 kuukauden ikään. Tutkimus II oli ekploratiivinen analyysi, jossa verrattiin äidin aistiärsykkeiden määrää, kestoa, ja ennustamattomuutta 27 päihdetaustaisen ja 25 ei-päihdetaustaisen äidin välillä, sekä kuvattiin yhteyksiä äidin aistiärsykkeiden ennustamattomuuden ja lapsen kognitiivisen kehityksen välillä. Äidin aistiärsykkeitä arvioitiin videoidun vapaan leikkitilanteen avulla ja koodattiin sekunti sekunnilta uudenlaisella menetelmällä. Lapsen kognitiivista kehitystä mitattiin standardoiduilla testeillä. Tutkimus III oli laadullinen sisällönanalyysi 29 päihdetaustaisen äidin lapsesta 48 kuukauden iässä. Lasten narratiivista tarinatehtävää käytettiin tutkimaan lasten selviytymistä stressaavista tilanteista hoivaajiensa avulla.

<b>Tulokset:</b> Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi osoittivat, että äidin päihteiden käyttö oli negatiivisesti yhteydessä pienten lasten turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Yhteys jäsentymättömään kiintymyssuhteeseen ei ollut merkitsevä. Muokkaavia ja välittäviä tekijöitä koskeva tutkimusnäyttö oli niukkaa, mutta teratogeeniset (altistuminen usealle päihteelle) ja sosiologiset (sosiaaliapu ja syntyneiden lasten lukumäärä) tekijät voivat muovata yhteyttä äidin päihteiden käytön ja lapsen turvattoman kiintymyssuhteen välillä. Lisäksi olennaista oli riskien kasautuminen. Äidin aistiärsykkeiden määrä, kesto ja ennustamattomuus olivat samanlaiset päihde- ja ei-päihdetaustaisten äitien välillä. Äidin aistiärsykkeiden ennustamattomuus oli kuitenkin yhteydessä lasten heikompaan kognitiiviseen kehitykseen 24 ja 48 kuukauden iässä. Päihdetaustaisten äitien lapset kuvailivat stressaavista tilanteista selviytymistä sekä optimaalisen että ei-optimaalisen hoivaajalta saatavan tuen avulla. He kuvailivat myös toimivia sopeutumiskeinoja turvautumalla itseensä ja osoittivat sinnikkyyttä kielteisistä kokemuksistaan huolimatta.

<b>Johtopäätökset:</b> Tutkimuksen löydökset tuovat esille, että äidin päihteiden käyttö on yhteydessä äidin ja lapsen keskinäisessä suhteessa sekä lapsen sopeutumisessa esiintyviin riskeihin. Lisäksi äidin hienovarainen hoivakäyttäytyminen näyttäisi linkittyvän lapsen neurokognitiiviseen kehitykseen. Kaiken kaikkiaan äidin ja lapsen välisen suhteen ja äidin hoivakäyttäytymisen tulisi olla korkean riskin taustoista tuleville perheille suunnattujen interventioiden keskiössä. Lisäksi on olennaista tunnistaa ja tukea vahvuuksia, joita päihdetaustaisilla äideillä ja lapsilla on.

<b>Background:</b> Maternal substance use is a severe global problem that affects both mothers and their children as well as their mutual relationship. In early childhood, mothers play a crucial role in shaping child development through the attachment relationship, which guides children to seek proximity and security from their primary caregivers during times of stress. Despite clear evidence that maternal substance use may impair the mother–child relationship, there is a lack of systematic evaluation of attachment in these children, as well as an understanding of the mediating and moderating factors between maternal substance use and children’s attachment. Previous studies have suggested that mothers from high-risk backgrounds may show alterations in their fine-grained caregiving behavior, particularly in their sensory signals. However, the literature remains incomplete in understanding how maternal substance use is associated with these signals. Furthermore, children of mothers with substance use are likely to experience unpredictability in their caregiving environments, which influences how they adapt to these environments. Previous research on children’s adaptation, in terms of cognitive development, has identified that the unpredictability of maternal sensory signals may be a critical aspect of caregiving behavior that affects children’s neurocognitive development. However, no previous study has assessed how maternal substance use is associated with this link. Additionally, maternal substance use shapes children’s ability to cope with stress; however, the coping strategies employed by young children from high-risk backgrounds remain poorly understood.

<b>Objectives:</b> This dissertation addressed the effects of maternal substance use on the mother–child relationship, maternal caregiving behavior, and children’s adaptation. The mother–child relationship was examined through existing research on the links between maternal substance use and attachment in young children, as well as factors underlying these links (Study I). Maternal caregiving behavior was explored by examining sensory signals in mothers with and without substance use (Study II). Children’s adaptation was assessed by investigating how the unpredictability of maternal sensory signals relates to children’s cognitive development (Study II) and how children of mothers with substance use cope with stressful situations (Study III).

<b>Method:</b> Study I contained a systematic review and meta-analysis that gathered all available empirical evidence on the association of maternal substance use and attachment in young children, as well as on moderating and mediating factors between them. Studies II and III are based on a longitudinal dataset that followed children and their mothers, both with and without substance use, from pregnancy to the children’s ages of 24 and 48 months. Study II comprised an exploratory analysis of the frequency, duration, and unpredictability of maternal sensory signals between 27 mothers with substance use and 25 mothers without substance use and assessed links between the unpredictability of maternal sensory signals and children’s cognitive development. Maternal sensory signals were measured with videorecorded free-play interactions, coded on a second-by-second basis with a novel measure. Children’s cognitive development was assessed with standardized tests. Study III conducted a qualitative content analysis with a subsample of 29 48-month-old children of mothers with substance use. Children’s narrative story stems were used to examine their coping with stress with the help of their caregivers.

<b>Results:</b> The systematic review and meta-analysis found evidence that maternal substance use was negatively associated with young children’s secure attachment. The association with disorganized attachment was not significant. Evidence regarding moderating and mediating factors was scarce, but teratogenic (polysubstance exposure) and sociological (public assistance and parity) factors may moderate the association between maternal substance use and children’s insecure attachment. Moreover, the accumulation of risks was vital. Maternal sensory signals, including their frequency, duration, and unpredictability, were similar in mothers with and without substance use. Nevertheless, unpredictable maternal sensory signals were associated with poorer cognitive development in children at 24 and 48 months of age. Children of mothers with substance use described coping with stress with the help of both optimal and non-optimal caregiver support. They also described functional adaptations by relying on themselves and demonstrated resilience to adversities.

<b>Discussion:</b> This study’s findings highlight that maternal substance use is associated with risks to the mother–child relationship and children’s adaptation. Moreover, fine-grained caregiving behavior appears to be linked to children’s neurocognitive development. Overall, the mother–child relationship and maternal caregiving behavior should be the focus of interventions for families from high-risk backgrounds. However, it is also crucial to recognize and reinforce strengths that mothers and children affected by substance use possess.