Tekoälyavusteisen simulaatioharjoittelun vaikutus hoitotyön opiskelijoiden epävarmuuteen kohdata mielenterveyspotilas

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tekoälyavusteisen simulaatioharjoittelun vaikutusta Z-sukupolven hoitotyön korkeakouluopiskelijoiden epävarmuuteen kohdata mielenterveyspotilas. Epävarmuus ja ennakkoluuloisuus mielenterveyspotilaan kohtaamistilanteissa on tyypillinen ilmiö hoitotyön opiskelijoilla ennen ensimmäistä mielenterveystyön harjoittelujaksoa tai työelämään siirtymistä, ja sen on usein todettu vaikuttavan heikentävästi opiskelijoiden ammatilliseen kehitykseen. Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisella asetelmalla ja aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella ennen tekoälyavusteiseen simulaatioon osallistumista ja sen jälkeen. Tutkimukseen vastasi yhteensä 33 Z-sukupolveen kuuluvaa hoitotyön opiskelijaa. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin vertaillen eroja alku- ja loppumittausten välillä.

Tekoälyavusteinen simulaatioharjoittelu vähensi tilastollisesti merkitsevästi hoitotyön opiskelijoiden kokemaa epävarmuutta kohdata mielenterveyspotilas. Eniten muutosta tapahtui opiskelijan kokemassa epävarmuudessa suunnitella ja toteuttaa hoidollinen keskustelu mielenterveyspotilaan kanssa. Myös opiskelijoiden stigmatisoituneet asenteet mielenterveyspotilaita kohtaan vähentyivät tekoälyavusteiseen simulaatioharjoitukseen osallistumisen myötä. Tekoälyavusteinen simulaatioharjoittelu osoittautui tehokkaaksi opetusmenetelmäksi opiskelijoiden epävarmuuden vähentämiseen ennen työelämään tai harjoittelujaksolle siirtymistä. Menetelmän vaikutukset stigman vähentämiseen ja opiskelijoiden kokemuksiin hallita omia tunteitaan mielenterveyspotilaan kohtaamistilanteissa olivat vähäisiä.

Opiskelijoiden oppimistulokset, menetelmän kustannustehokkuus ja sen tuottama mahdollisuus paineettoman oppimisympäristön luomiseen kannustavat tekoälyavusteisen simulaatio-opetuksen laajempaan hyödyntämiseen hoitotyön koulutuksessa. Opiskelijan omien tunteiden hallinnan vahvistamiseksi ja stigman vähentämiseksi opetukseen on kuitenkin hyvä yhdistää myös teoriaopetusta sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta sisältävää simulaatioharjoittelua. Saatua tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa mielenterveystyön opetuksen kehittämisessä ja hoitotyön koulutuksen opetusmenetelmien monipuolistamisessa.