Ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus ammattitaudeissa

Abstract

Ammatillinen kuntoutus tukee työllisyyttä ammattitaudin toteamisen jälkeen. Useita suomalaisia rekisteriaineistoja yhdistävä tutkimuksemme paljasti, että ammatillista kuntoutusta käytetään tyypillisesti allergisten ammattitautien yhteydessä ja kuntoutus painottuu työuran alkupuolella oleville. Kuntoutuksen avulla työllisyys asettuu seurannassa samalle tasolle kuin kuntoutusta tarvitsemattomilla verrokeilla. Ammattitaudit heikentävät työllisyyttä kuntoutuksesta huolimatta, joten niiden ennaltaehkäisy on tärkeää.

Kuntoutujien ja ammattilaisten haastattelut osoittivat kuntoutusprosessin toimivan melko hyvin, mutta kehittämiskohteita havaittiin ammattilaistoimijoiden yhteistyössä, erityisesti työterveyshuollon osaamisen hyödyntämisessä.

Suomessa todetaan vuosittain noin tuhat ammattitautia, joista suurin osa työuran aikana. Ammattitauti voi johtaa tilanteeseen, jossa nykyisessä työssä jatkaminen on mahdotonta. Näissä tilanteissa hyödynnetään ammatillista kuntoutusta, jolla pyritään turvaamaan ammattitautiin sairastuneen työuran jatkuminen ja aiemman tasoinen toimeentulo.

Tutkimushankkeessamme selvitimme vuosien 2005–2018 rekisteriaineistojen pohjalta, miten ammattitauti vaikuttaa työllisyyteen, kuinka usein ja missä tilanteissa ammatillista kuntoutusta käytetään ja vaikuttaako kuntoutus työllisyyteen. Lisäksi haastattelimme kuntoutujia ja ammattilaisia ammatillisen kuntoutuksen prosessin toimivuuden arvioimiseksi ja kehittämiskohteiden tunnistamiseksi.

Rekisteriaineiston perusteella ammattitaudin toteamisen jälkeen työllisyys heikkeni, eikä siinä havaittu palautumista seitsemän seuraavan vuoden aikanakaan. Myös ammattitautiepäilyksi jääneiden tapausten kohdalla henkilöiden työllisyys heikkeni, mutta muutos oli hieman vahvistuneita ammattitauteja vähäisempi. Nuorissa ikäryhmissä työllisyys heikkenee aluksi, mutta korjaantuu myöhemmin, kun taas työuran keskivaiheilla heikkeneminen tapahtuu hitaammin. Voimakkaimmin työllisten osuus laskee vanhimmassa ikäryhmässä, vaikka vanhuuseläköityminen on suodatettu aineistosta pois. Tapaturmaeläkkeelle joutui alle 1 % työikäisistä ammattitautiin sairastuneista ja työeläkejärjestelmän myöntämien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vastasi likimäärin muussa väestössä esiintyvää määrää. Ammattitautipotilaiden työkyvyttömyyseläkkeet johtuivat pääasiallisesti muista sairauksista, mutta noin 5 %:lla ammattitautidiagnoosi oli työkyvyttömyyseläkkeen syynä.

Ammatillista kuntoutusta käytettiin alle 7 %:ssa ammattitautitapauksista. Ammatillista kuntoutusta hyödynnettiin erityisesti allergisissa ammattitaudeissa, joissa herkistymisen vuoksi työperäisen altistumisen tulisi päättyä. Näissä ammattitaudeissa ammatillista kuntoutusta oli saanut noin neljäsosa ja useamman allergisen ammattitautidiagnoosin saaneista lähes 40 %. Ammatillisen kuntoutuksen käyttö oli yleisintä nuorissa ikäryhmissä ja vähentyi jo työuran keskivaiheilla. Yli 55-vuotiaiden ammatillinen kuntoutus oli varsin harvinaista.

Ammattitautipotilaiden ammatillinen kuntoutus toteutui valtaosin lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen korvaamana. Rekisteriaineistosta havaitsimme kuitenkin, että pienellä osalla ammatillista kuntoutusta oli korvattu työeläkevakuutuksen tai Kelan ammattitautidiagnoosilla. Erityisesti rasitussairauksissa ja ärsytyskosketusihottumassa näiden toissijaisten järjestäjien osuus korostui.

Ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi valitsimme kuntoutusta saaneille kaltaistetut verrokit kuntoutusta saamattomien ammattitautipotilaiden sekä ammattitautiepäilypotilaiden joukoista. Kun tapaturmaeläkkeelle joutuneet rajattiin aineistosta pois, tutkimus- ja vertailuryhmien työllisyys kehittyi seurannan edetessä samalla tavoin, vaikka kuntoutuksen päättyessä kuntoutujien työllisyys olikin vielä muita heikompi. Ammatillisena kuntoutuksena koulutusta saaneilla työllisyyskehitys oli suotuisin ja seurannan lopulla oli nähtävissä viitteitä vertailuryhmää paremmasta työllisyydestä, eron kuitenkin jäädessä vaille tilastollista merkitsevyyttä. Ammatillista kuntoutusta käytetään silloin, kun henkilön edellytykset ansaita elantonsa ovat riittämättömiä ammattitaudin vuoksi ilman kuntoutusta. Vertailuryhmien muodostamisessa käyttämistämme monista kaltaistavista muuttujista huolimatta on siten todennäköistä, että kuntoutusta saaneilla on ollut vertailuryhmiä enemmän vaikeuksia jatkaa työssään ilman kuntoutusta. Tulosten valossa ammatillinen kuntoutus toimii ja tukee ammattitautiin sairastuneiden työllisyyttä.

Haastattelujen perusteella ammatillisen kuntoutuksen toimintatapa kuvautui pääosin toimivana ja kuntoutusta saaneet olivat valtaosin tyytyväisiä. Kuntoutujien oma sopeutuminen ja motivaatio vaikuttavat merkittävästi kuntoutusprosessiin. Kuntoutukselle asetetut tavoiteaikavaateet koettiin ajoittain tiukoiksi. Kehittämiskohteina esiin nousi eri ammattilaistoimijoiden välisen yhteistyön tiivistäminen ja erityisesti työterveyshuollon hoitosuhteen ja osaamisen nykyistä kattavampi hyödyntäminen. Tiedon kulussa prosessin aikana todettiin myös kehitettävää, minkä parantamisessa on huomioitava kuntoutujan suostumus tiedon välittämiseksi. Tässä hankkeessa kuvattiin ammattitautien ammatillisen kuntoutuksen toimintamalli yhtenä kokonaisuutena ja siihen kirjattiin toimijoiden vastuut eri vaiheissa. Mallin kuvaamisella pyrittiin selkiyttämään eri toimijoiden rooleja ja tukemaan yhteistyötä entistäkin vaikuttavamman kuntoutuksen toteuttamiseksi. Kuvatun mallin yhteyteen on tuotu esille myös tutkimuksessa havaittuja kehityskohteita.

Työsuojelurahasto on osallistunut hankkeen rahoittamiseen.