Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot Suomessa : Työikäisten pitkien sairauspoissaolojen taustatekijät

Abstract

Mielenterveys on tärkeä osa ihmisten kokonaishyvinvointia ja -terveyttä. Se muodostuu ihmisten elämänpiireihin kuuluvien sosiaalisten, kulttuuristen ja rakenteellisten tekijöiden vuorovaikutuksessa. Väestön mielenterveys on tärkeä edellytys yhteisöiden sekä yhteiskuntien toimintakyvylle ja kestävyydelle. Työikäisten psyykkinen kuormittuneisuus sekä mielenterveyden häiriöistä johtuvat pitkät sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana roimasti. Kasvaneet pitkät sairauspoissaolot mielenterveyden häiriöiden takia aiheuttavat inhimillistä kärsimystä sekä valtavia kustannuksia yhteiskunnalle. Tervettä ja toimintakykyistä työikäistä väestöä tarvitaan entistä enemmän työurien pidentyessä ja väestön ikääntyessä.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää mielenterveyden häiriöistä johtuvien pitkien sairauspoissaolojen taustatekijöitä ja niiden vaikutuksia yksilöille. Taustatekijöitä tunnistamalla voidaan niihin mahdollisesti vaikuttaa niin, että edistetään mielenterveyttä ja siten vähennetään sairauspoissaolojen tarvetta. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli saada selville laaja kuva taustatekijöistä. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 11 vertaisarvioitua artikkelia, joiden tuli olla julkaistu vuosien 2015–2025 välillä.

Sairauspoissaolojen taustalla ilmeni yksilöllisiä, sosiokulttuurisia ja elintapoihin sekä työhön liittyviä tekijöitä. Pitkiä sairauspoissaoloja näytti ennustavan toistuvat lyhyet poissaolot sekä aktiivinen terveyspalveluiden käyttö. Mielenterveyden häiriöistä johtuvat pitkät sairauspoissaolot vaikuttavat yksilöiden työmarkkinapolkuihin ja työllistymiseen. Katsauksen perusteella voidaan todeta, että pitkien mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen taustalla on moninaisia tekijöitä. Taustatekijöihin, kuten työikäisten fyysiseen aktiivisuuteen ja työssä koettuihin kuormitustekijöihin voidaan kuitenkin puuttua niin, että mielenterveyttä kyetään edistämään ja suojelemaan. Lyhyiden sairauspoissaolojen sekä terveyspalveluiden käytön seuraamisella voitaisiin tunnistaa varhain niitä yksilöitä, joilla pitkien poissaolojen riski on suuri. Pitkien mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen jälkeen tulee huomioida, että kuntoutuksen ja työllistymisen tuen tarve voi olla suurta. Ajantasaista ja laajempaa tutkimusta taustatekijöistä on myös syytä tehdä lisää työn yhä muuttuessa.