Hevonen armeijan ja miehen voimavarana : Hevonen osana Puolustusvoimia 1939-1944

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää suomalaisten sotaveteraanien ja lottien kokemuksia heidän kohtaamistaan hevosista talvi- ja jatkosodan Suomessa ja vertailla niitä Puolustusvoimien Kenttäohjesäännön (K.O. III) kanssa. Vertailu painottuu arkisen toiminnan tarkkailuun ja Kenttäohjesäännön ohjeistuksista poikkeamiseen. Tutkimusaineistoinani ovat SKS:n keräys ”Hevonen sodassa” vuodelta 1975 Kenttäohjesäännön lisäksi. Keräys on laadultaan muistitietoon perustuvaa aineistoa. Tutkielma tarkastelee yksilön ja hevosen välisen suhteen ulottuvuuksia kriisitilanteessa.

Hevoset ovat olleet elintärkeässä roolissa talvi- ja jatkosodan Suomessa, ja noin 60 000 hevosta pakko-otettiin armeijan tarpeisiin. SKS:n keräyksen vastauksissa korostuu myötätunto ja huolenpito sotahevosia kohtaan, sillä niiden olosuhteet olivat usein karut ja ruokinta puutteellista. Yhteistyö hevosen kanssa henkisesti ja fyysisesti kuormittavissa tilanteissa teki vaikutuksen moneen sotilaaseen. Kenttäohjesäännön ja keräysten vastausten vertaileminen osoittaa, että Puolustusvoimat pyrkivät huolehtimaan hevosista hyvin, mutta olosuhteiden ja inhimillisten virheiden vuoksi etenkin hevosten ruokinta ei aina toteutunut ohjesäännön määräämällä tavalla. Hevosista kuitenkin välitettiin, ja niiden elämällä ja kuolemalla oli suurta merkitystä niitä ympäröiviin ihmisiin. Hevosten ja ihmisten väliset vahvat tunnesiteet välittyvät useista vastauksista, ja hevosen merkitys ihmisen henkiselle hyvinvoinnille on ollut sotatilanteessa kiistaton.