Edellisen yön uni ja toiminnanohjaus esikouluiässä: Unen makrorakenteen yhteys toiminnanohjaukseen

Abstract

Toiminnanohjauksella viitataan korkeamman asteen kognitiivisiin toimintoihin, jotka mahdollistavat oman toiminnan sopeuttamisen ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Toiminnanohjaus kehittyy nopeasti varhaislapsuudessa, ja jo viiden vuoden iässä sitä voidaan tutkia luotettavasti. Erityisesti esikouluiässä toiminnanohjauksen kehityksessä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Unen keston, laadun ja rakenteen on havaittu vaikuttavan toiminnanohjaukseen. Näiden unen piirteiden ja toiminnanohjauksen välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu toistaiseksi vähän kouluikää nuoremmilla lapsilla, joille uni on erityisen tärkeää kehityksen ja joustavan toiminnan kannalta. On myös viitteitä siitä, että jo edellisen yön unella voi olla vaikutusta toiminnanohjaukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten edellisen yön unen kesto, tehokkuus ja makrorakenne ovat yhteydessä toiminnanohjaukseen esikouluikäisillä lapsilla. Koska edellisen yön unen vaikutuksista toiminnanohjaukseen tiedetään tässä ikäryhmässä vain vähän, on näiden yhteyksien tarkempi selvittäminen tärkeää.

Tutkimuksen aineisto oli osa Lapsen uni ja terveys -tutkimuskohorttia, johon kuuluu Pirkanmaalla vuosina 2011–2013 syntyneitä lapsia. Tutkimuksemme otos koostui kahdesta alaotoksesta, jotka kerättiin vuosina 2017–2019. Lopulliseen aineistoon sisältyi 44 esikouluikäistä, 5–7-vuotiasta lasta. Unta mitattiin yhden yön unipolygrafialla, ja toiminnanohjausta arvioitiin ennen mittausyötä sekä seuraavana aamuna NEPSY-II-testistön osatehtävillä sanojen keksiminen, kuvioiden keksiminen ja visuomotorinen tarkkuus. Yhdistimme näiden tehtävien standardipisteet toiminnanohjausta kuvaavaksi summamuuttujaksi. Unen ja toiminnanohjauksen välisiä yhteyksiä tarkastelimme lineaarisen regressioanalyysin avulla.

Tässä tutkimuksessa NREM3-vaihe oli tilastollisesti merkitsevässä positiivisessa yhteydessä toiminnanohjaukseen siten, että suurempi NREM3-unen osuus selitti parempaa toiminnanohjaussuoriutumista. Lisäksi havaitsimme NREM2-vaiheen ja toiminnanohjauksen välillä negatiivisen yhteyden, eli pienempi NREM2-unen osuus selitti parempaa suoriutumista. Jälkimmäinen tulos ei kuitenkaan säilynyt merkitsevänä, kun analyyseissä huomioitiin otosryhmä ja lapsen ikä. Unen kesto, tehokkuus tai NREM1- ja REM-univaiheet eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä toiminnanohjaukseen.

Tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa edellisen yön unen ja toiminnanohjauksen välisistä yhteyksistä esikouluiässä. Tulosten perusteella unen makrorakenteella, erityisesti syvällä unella, on yhteys toiminnanohjaukseen. Tämä yhteys voidaan havaita pelkästään edellistä yötä tarkasteltaessa. Sen sijaan edellisen yön unen kesto ja tehokkuus eivät näyttäisi olevan yhteydessä toiminnanohjaukseen tässä ikäryhmässä. Tulokset viittaavat siihen, että vaikka lapsi nukkuisi riittävästi, unen hienovaraisemmat piirteet voivat vaikuttaa toiminnanohjaukseen edellisen yön aikana. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella erityisesti unen mikrorakennetta, sillä se voi tarkentaa makrorakenteen tasolla havaittuja yhteyksiä. Lisäksi tulisi tutkia unen makrorakenteen merkitystä erityisryhmissä, kuten lapsilla, joilla on tarkkaavuuden vaikeuksia, sillä he voivat olla herkempiä edellisen yön unen vaikutuksille. Unen manipulointi voi myös syventää ymmärrystä unen ja toiminnanohjauksen välisestä yhteydestä.