Tilintarkastajan vastuu veron kiertämisen havaitsemisessa: Lainopillinen tarkastelu kansallisen säätelyn kehyksessä

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee, miten kansallinen lainsäädäntö ohjaa tilintarkastajan oikeudellista vastuuta veron kiertämisen havaitsemisessa. Tutkimuskysymys on ajankohtainen, sillä tilintarkastajien rooli veron kiertämisen torjunnassa on korostunut talousrikollisuuden vastaisten toimien kiristyessä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia velvollisuuksia ja vastuita tilintarkastajille syntyy tilanteissa, joissa he havaitsevat mahdollisia veron kiertämisen merkkejä asiakasyrityksissään. Tutkimus toteutettiin lainopillista menetelmää hyödyntäen, koska aihealueesta ei ole oikeuskäytäntöä. Analyysi perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, erityisesti tilintarkastuslakiin (1141/2015) ja verotusmenettelylakiin (1558/1995), sekä kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin (ISA) ja alan eettisiin ohjeisiin. Tutkimusaineistona käytettiin myös lain esitöitä, viranomaisten ohjeistuksia ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että tilintarkastajan oikeudellinen vastuu veron kiertämisen havaitsemisessa on sääntelyllisesti osin epäselvä. Tilintarkastuslaki velvoittaa tilintarkastajan noudattamaan hyvää tilintarkastustapaa ja antamaan oikean ja riittävän kuvan yhteisön taloudellisesta asemasta, mutta ei määrittele yksiselitteisesti tilintarkastajan velvollisuuksia veron kiertämistilanteissa. Verotusmenettelylain 28 §:n yleinen veronkiertosäännös puolestaan ei suoraan käsittele tilintarkastajan roolia veron kiertämisen havaitsemisessa. Tutkimus paljastaa merkittäviä jännitteitä kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten ISA-standardien välillä. ISA 240 -standardi (väärinkäytökset) ja ISA 250 -standardi (lakien ja asetusten huomioonottaminen) asettavat tilintarkastajalle laajempia velvollisuuksia veron kiertämisen tunnistamisessa kuin mitä kansallinen lainsäädäntö selkeästi edellyttää. Erityisen ongelmalliseksi muodostuu veron kiertämisen ja sallitun verosuunnittelun välisen rajan määrittäminen tilintarkastajan näkökulmasta. Tilintarkastajan raportointivelvollisuudet veron kiertämistilanteissa osoittautuvat tulkinnanvaraisiksi. Tilintarkastuslain huomautusvelvollisuus aktivoituu "merkittävissä" lainvastaisuuksissa, mutta veron kiertäminen ei aina täytä suoraan lainvastaisen toiminnan kriteerejä. Salassapitovelvollisuuden ja mahdollisen ilmoitusvelvollisuuden välinen suhde jää epäselväksi, mikä luo tilintarkastajille käytännön ongelmia päätöksenteossa. Tutkimus tunnistaa useita sääntelykehikon aukkoja ja kehittämistarpeita. Nykyinen sääntely ei anna riittäviä työkaluja tilintarkastajille monimutkaisten, erityisesti kansainvälisten veron kiertämisen rakenteiden tunnistamiseen. Lisäksi viranomaisten välinen tiedonvaihto ja tilintarkastajien rooli tässä prosessissa kaipaa selkeyttämistä. Johtopäätöksenä todetaan, että tilintarkastajan oikeudellinen asema veron kiertämisen havaitsemisessa jää pitkälti tilintarkastajan oman ammatillisen harkinnan ja dokumentoinnin varaan. Lainsäädännön selkeyttäminen, ISA-standardien parempi integrointi kansalliseen sääntelyyn sekä viranomaisten antaman ohjeistuksen kehittäminen olisivat tarpeen tilintarkastajien oikeusvarmuuden parantamiseksi ja veron kiertämisen torjunnan tehostamiseksi.