Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutuminen laissa 482/2024: Rajaturvallisuuslain vaikutukset turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumista laissa väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi (482/2024). Lain tarkoituksena on vastata Suomen kohtaamaan hybridivaikuttamiseen itärajalla, joka ilmenee välineellistetyn maahantulon keinoin. Laki on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä, jotta voitiin hyväksyä sen perustuslainvastaisuudet etenkin perustuslain 21 § koskevan oikeusturvan kanssa. Yhtenä tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää lainopillisen tutkimuksen avulla, miten oikeusturvajärjestelyt on otettu huomioon laissa sekä onko niitä koskeva sääntely oikeudellisesti selkeää.

Tutkimuksen tarkoituksena on selventää systematisoinnin ja tulkinnan avulla, mille menettelyille oikeusturva rakentuu mahdollisessa rajaturvallisuuslain soveltamistilanteessa. Tavoitteena on myös tarkastella sääntelyn oikeudellista selkeyttä sekä sitä oikeudellista kehikkoa, joka sääntelyn ympärille muotoutuu. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä ja sen esitöistä, kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista sekä oikeuskirjallisuudesta. Keskeisimmät aineistot ovat perustuslaki, hallintolaki ja rajaturvallisuuslaki sekä näiden lakien esityöt. Tulkintaoppeina käytetään systeemistä, sananmukaista sekä historiallista tulkintaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että oikeusturvan toteutuminen rajaturvallisuuslain soveltamistilanteissa on osin oikeudellisesti ongelmallista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rajaturvallisuuslakiin on sisällytetty niin ennakollisia kuin jälkikäteisiä oikeusturvan takeita. Rajaturvallisuuslain menettelylliset takeet ja korkeat vaatimukset suojelun saamiseksi uhkaavat oikeusturvan toteutumista. Tutkimuksessa huomattiin myös lain mahdollistavan rajavartijalle laajaa harkintavaltaa, joka voi vaarantaa yhdenvertaisen käsittelyn vaatimuksen. Yhdenvertaisuusperiaate katsotaan oikeusturvan takeeksi, joten voidaan todeta, että laaja harkintavalta voi näin myös vaarantaa oikeusturvan toteutumisen.

Tutkimus osoittaa, että rajaturvallisuuslain soveltamistilanteessa rajavartijan on haastavaa sovittaa yhteen perustuslakia, EU-oikeutta sekä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia lain ollessa ristiriidassa näiden kanssa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vaikka turvapaikanhakijoiden oikeusturva on otettu huomioon lain säätämisvaiheessa, on laki sisällöllisesti epäselkeä ja sisältää keskinäisiä ristiriitoja. Tutkimuksessa huomautetaan myös rajaturvallisuuslain ristiriidoista kansainvälisen oikeuden kanssa ja sen vaikutuksesta oikeusjärjestelmän koherenssiin. Tutkimus ottaa kantaa siihen, että turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumiseksi tulisi lakia kehittää normien selkeyden, menettelyllisten takeiden, hyvän hallinnon periaatteiden ja harkintavallan oikeudellisen kontrollin osalta.