Vanhan omakotitalon teoreettisen E-luvun laskennan lähtötiedot ja periaatteet

Abstract

E-luku kuvastaa energiatehokkuuden vertailulukua, mikä on olennainen osa energiatodistusta. E-luvun perusteella voidaan rakennukselle määrittää energiatehokkuusluokka. Rakennusten energiatehokkuudesta puhuminen on yleistynyt viime vuosien aikana, mikä on ohjannut myös kiinteistöjen omistajia tekemään energiaremontteja, joihin ARA:lta on voinut hakea avustuksia.

Tutkimuksen tarkoituksen oli selvittää, miten olemassa olevan omakotitalon E-luvun laskentaan tarvittavat lähtötiedot kerätään ja miten E-luku lasketaan. Tutkimuksessa etsittiin myös vastauksia siihen, mitkä eri tekijät voivat vaikuttaa laskennallisen ja todellisen energiankulutuksen välisiin eroihin. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan siihen, mikä on energiatodistus, kuka sen voi laatia ja kuka valvoo ja ylläpitää energiatodistusten rekisteriä.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kirjallisuustutkimuksena, jossa kirjallisuus pohjautui suurimmaksi osaksi Suomen lainsäädäntöön, Ympäristöministeriön ja Valtioneuvoston asetuksiin energiatodistusten sekä E-luvun laskennan osalta. Aineistona käytettiin ajantasaista tietoa tutkimushetkellä, joka rajattiin suomenkieliseen ja Suomen osalta relevanttiin kirjallisuuteen.

Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että E-luvun laskenta on pitkä prosessi, mikä vaatii hyvää perehtymistä rakennuskohteen asiakirjoihin. Rakennuksen laskennallinen ja todellinen energiankulutus eroavat toisistaan vakioidun käytön osalta, jossa todellinen energiankulutus voi erota merkittävästi laskennallisesta muun muassa asukastottumuksista johtuen.