Tasa-arvoa talouden ehdoilla: Kilpailukyvyn ja palkkatasa-arvon diskursiiviset vastakkainasettelut vientivetoista palkkamallia koskevissa ministeripuheenvuoroissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen kilpailukyvyn ja palkkatasa-arvon välisiä diskursiivisia vastakkainasetteluja vientivetoista palkkamallia koskevissa Suomen eduskuntakeskustelujen ministeripuheenvuoroissa. Linkitän näiden keskusteluiden analyysin laajempiin taloudellistumisen ja feministisen poliittisen talouden konteksteihin ja tutkin, millä eri tavoin taloustavoitteista ja tasa-arvopolitiikasta puhutaan, millaisia merkityksiä niille rakentuu ja millaisia vastakkainasettelun muotoja ne saavat aineistossa. Tutkielma ammentaa sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä ja tutkii, kuinka keskusteluissa rakennetaan kielellisin ja diskursiivisin keinoin tietynlaisia käsityksiä politiikan ja talouden sekä sukupuolittuneiden työn ja talouden muotojen suhteesta.

Tutkielman primääriaineisto koostuu Suomen eduskunnan virallisilta internet-sivuilta saaduista pöytäkirjoista. Tutkielma käsittelee vientivetoisesta palkkamallista (HE 146/2024) käytyjä eduskuntakeskusteluja ja tarkastelee erityisesti lakiehdotuksen lähetekeskustelun sekä lain perusteella Orpon hallitukselle kohdistetun välikysymyskeskustelun avulla, millaisia merkityksiä palkkatasa-arvo ja kilpailukyky keskustelussa saavat sekä miten nämä merkitykset suhteutuvat toisiinsa. Tutkielma hyödyntää pääasiallisena tutkimusmenetelmänään kriittistä diskurssianalyysia, joka mahdollistaa aineistossa esiintyvien, sanomattomien vastakkainasettelujen ja ennakko-oletusten tarkastelun.

Aineiston analyysissä tekemäni havainnot viittaavat siihen, että palkkatasa-arvoa ei ole täysin sivuutettu, mutta se näyttäytyy lähinnä symbolisesti jaettuna arvona. Kilpailukyky näyttäytyy aineiston valossa diskurssia hallitsevana käsitteenä, johon palkkatasa-arvon saamat merkitykset suhteutetaan joko sille alisteisena tai vastakkaisena tavoitteena. Valtion interventio työmarkkinoille nähdään välttämättömänä kilpailukyvyn kasvulle, mutta vastuu palkkatasa-arvon edistämisestä siirretään joko muille instituutioille, markkinavoimille tai yksilöille. Ministeripuheissa kuulijayleisölle rakennetaan erilaisia subjektipositioita, joihin samaistua, ja joiden kautta retorisesti kannustetaan valitsemaan hallituksen puoli lakiehdotukseen liittyvässä debatissa sen kansantaloudellisen välttämättömyyden, moraalisuuden ja yhteisen edun vuoksi.

Tutkielmani tulosten perusteella esitän, että politiikan taloudellistuminen ilmiönä selittää kilpailukyvyn hallitsevaa asemaa aineistossa ja selittää palkkatasa-arvon saamia alisteisia ja epälegitiimejä merkityksiä siihen suhteutettuna. Aineiston vastakkainasettelu näiden tavoitteiden välillä heijastaa sukupuolittuneiden työn ja talouden muotoja, jossa miesvaltaisen vientisektorin työpanos nähdään yhteiskunnallisesti arvokkaampana kuin naisvaltaisten julkisen sektorin alojen. Politiikan taloudellistumisen voi osaltaan nähdä vahvistavan näitä sukupuolittuneita käsityksiä työn muotojen arvosta ja toisaalta kaventavan poliittisen keskustelun tilaa siten, että palkkatasa-arvotavoitteet näyttäytyvät poliittisen keskustelun kannalta epärelevantteina.