Psykologisten perustarpeiden täyttymisen yhteys esihenkilötaitoihin monipaikkaisessa työssä
Mäkinen, Meri (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202507317959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202507317959
Tiivistelmä
Tämän kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esihenkilöiden psykologisten perustarpeiden täyttyminen on yhteydessä esihenkilöiden itsearvioimiin esihenkilötaitoihin. Tutkimuksen osallistujat olivat kolmessa suuressa suomalaisessa organisaatioissa toimivia esihenkilöitä, jotka johtavat monipaikkaisesti työskenteleviä työntekijöitä. Itsearvioitujen esihenkilötaitojen kolme pääteemaa tässä tutkimuksessa olivat oppimisen tukeminen, sosiaalisen pääoman vahvistaminen sekä sitoutumisen ja motivaation tukeminen. Taustalla olevana teoreettisena viitekehyksenä toimi itsemääräämisteoria (SDT) ja sen alateorioista psykologisten perustarpeiden teoria (BPNT). Itsemääräämisteorian sekä psykologisten perustarpeiden teorian avulla on mahdollista tarkastella, miten sosiaalisen ja kontekstuaaliset tekijät joko tukevat tai estävät ihmisten kolmen psykologisen perustarpeet, autonomia, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden, täyttymistä.
Tutkimuksen aineisto (N = 155) on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella vuonna 2024 osana Tampereen yliopiston Professional Growth and Learning – tutkimusryhmän (PGL) LEAD-hanketta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten esihenkilöiden kokemus psykologisten perustarpeiden täyttymisestä on yhteydessä taitoon tukea alaisten oppimista (TK1), taitoon vahvistaa alaisten sosiaalista pääomaa (TK2) sekä taitoon motivoida ja sitouttaa alaisia (TK3). Alkuun aineistoa tarkasteltiin kuvailevien tunnuslukujen sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla. Tämän jälkeen aineiston varsinaisena analyysimenetelmänä käytettiin kaikkien kolmen tutkimuskysymyksen kohdalla rakenneyhtälömallinnusta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että esihenkilötaidoista oppimisen tukemista selitti kolmesta psykologisesta perustarpeesta ainoastaan yhteenkuuluvuuden kokemus. Sosiaalisen pääoman vahvistamista sekä sitoutumisen ja motivaation tukemista selittivät sekä yhteenkuuluvuuden että kykenevyyden kokemus. Tulosten perusteella kykenevyyden kokemuksen yhteydet näihin kahteen esihenkilötaitoon olivat negatiivisia ja yhteenkuuluvuuden yhteydet kaikkiin kolmeen esihenkilötaitoon olivat positiivisia. Perustarpeista autonomia ei näyttänyt selittävän vaihtelua esihenkilötaitojen itsearvioinnissa. Tulosten perusteella esihenkilön yhteenkuuluvuuden kokemus on merkittävässä asemassa siinä, miten hän itse arvioi omia esihenkilötaitojaan. Tulokset tarjoavat organisaatioille tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat esihenkilöiden arvioihin omista esihenkilötaidoista, joiden puolestaan on mahdollista heijastua esihenkilöiden käytännön työhön.
Tutkimuksen aineisto (N = 155) on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella vuonna 2024 osana Tampereen yliopiston Professional Growth and Learning – tutkimusryhmän (PGL) LEAD-hanketta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten esihenkilöiden kokemus psykologisten perustarpeiden täyttymisestä on yhteydessä taitoon tukea alaisten oppimista (TK1), taitoon vahvistaa alaisten sosiaalista pääomaa (TK2) sekä taitoon motivoida ja sitouttaa alaisia (TK3). Alkuun aineistoa tarkasteltiin kuvailevien tunnuslukujen sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla. Tämän jälkeen aineiston varsinaisena analyysimenetelmänä käytettiin kaikkien kolmen tutkimuskysymyksen kohdalla rakenneyhtälömallinnusta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että esihenkilötaidoista oppimisen tukemista selitti kolmesta psykologisesta perustarpeesta ainoastaan yhteenkuuluvuuden kokemus. Sosiaalisen pääoman vahvistamista sekä sitoutumisen ja motivaation tukemista selittivät sekä yhteenkuuluvuuden että kykenevyyden kokemus. Tulosten perusteella kykenevyyden kokemuksen yhteydet näihin kahteen esihenkilötaitoon olivat negatiivisia ja yhteenkuuluvuuden yhteydet kaikkiin kolmeen esihenkilötaitoon olivat positiivisia. Perustarpeista autonomia ei näyttänyt selittävän vaihtelua esihenkilötaitojen itsearvioinnissa. Tulosten perusteella esihenkilön yhteenkuuluvuuden kokemus on merkittävässä asemassa siinä, miten hän itse arvioi omia esihenkilötaitojaan. Tulokset tarjoavat organisaatioille tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat esihenkilöiden arvioihin omista esihenkilötaidoista, joiden puolestaan on mahdollista heijastua esihenkilöiden käytännön työhön.