Saastunutta kaivoa etsimässä : Terapeuttisen vallan ilmentymät ADHD-diagnooseja käsittelevässä journalismissa
Nikkilä, Veera (2025)
2025
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202507317930
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202507317930
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten ADHD ja sen diagnosointi esitetään suomalaisessa uutis- ja lehtijournalismissa sekä millä tavoin journalistiset esitystavat ilmentävät terapeuttista valtaa. Aineistona oli 58 journalistista verkkotekstiä vuosilta 2018–2024. Tutkimusmenetelmänäni käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jota jäsensi Ulla Järven (2011) kehittämä terveysjournalismin lajityyppijaottelu sekä aiempi tutkimus terapeuttisesta vallasta, medikalisaatiosta ja ADHD:n representoinnista mediassa.
Analyysi osoitti, että ADHD:stä rakentuu mediassa moniääninen ja osin ristiriitainen kuva. Journalismi vahvisti käsitystä ADHD:stä geneettisistä syistä johtuvana neurokehityksellisenä häiriönä, ja terapeuttinen valta ilmeni diagnoosin rajoja määrittävien asiantuntijoiden kautta, joskin niitä haastettiin kokemustiedolla. Yksityisen puolen asiantuntijat painottivat ADHD:n olevan alidiagnosoitu, kun taas julkisella sektorilla varoitettiin ylidiagnosoinnista ja resurssien niukkuudesta. Sukupuolen näkökulmasta erityisesti nuorten (ja) naisten lisääntynyt kiinnostus ADHD-diagnoosiin herätti mediassa keskustelua ja epäilyjä. Journalismille tyypilliset sävyristiriidat näkyivät siinä, että ADHD esitettiin otsikoissa uhkana, mutta leipätekstit tarjosivat moniulotteisempia näkökulmia.
Tutkielmani osoitti, että ADHD:n mediarepresentaatio rakentuu lääketieteen, psykologian ja yhteiskunnallisten normien rajapinnalla. Journalismi on aktiivisesti mukana määrittämässä, minkälainen ihminen voi saada ADHD-diagnoosin ja millaisin ehdoin diagnoosia ja hoitoa pidetään perusteltuna.
Analyysi osoitti, että ADHD:stä rakentuu mediassa moniääninen ja osin ristiriitainen kuva. Journalismi vahvisti käsitystä ADHD:stä geneettisistä syistä johtuvana neurokehityksellisenä häiriönä, ja terapeuttinen valta ilmeni diagnoosin rajoja määrittävien asiantuntijoiden kautta, joskin niitä haastettiin kokemustiedolla. Yksityisen puolen asiantuntijat painottivat ADHD:n olevan alidiagnosoitu, kun taas julkisella sektorilla varoitettiin ylidiagnosoinnista ja resurssien niukkuudesta. Sukupuolen näkökulmasta erityisesti nuorten (ja) naisten lisääntynyt kiinnostus ADHD-diagnoosiin herätti mediassa keskustelua ja epäilyjä. Journalismille tyypilliset sävyristiriidat näkyivät siinä, että ADHD esitettiin otsikoissa uhkana, mutta leipätekstit tarjosivat moniulotteisempia näkökulmia.
Tutkielmani osoitti, että ADHD:n mediarepresentaatio rakentuu lääketieteen, psykologian ja yhteiskunnallisten normien rajapinnalla. Journalismi on aktiivisesti mukana määrittämässä, minkälainen ihminen voi saada ADHD-diagnoosin ja millaisin ehdoin diagnoosia ja hoitoa pidetään perusteltuna.