”Mistä tietää, onko sellainen ”oikeasti” : Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Demin, Suosikin ja SinäMinän kirjepalstoilla vuosina 1998–2001

Abstract

Tutkimuskohteena tässä pro gradu -tutkielmassa ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistönä elämisen kokemukset sekä heteroseksuaalisten ihmisten kokemukset seksuaalivähemmistöistä nuortenlehtien kirjepalstoilla vuosina 1998–2001. Tutkimuksessa on analysoitu Suosikki-, Demi- ja SinäMinä-lehden kirjepalstoja, jotka ovat koostuneet kysymys-vastaus-palstoista ja mielipidepalstoista. Tutkimusaineistoon kuuluu yhteensä 57 lukijakirjettä ja 26 vastausta, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1998–2001 aikana yhdeksällä eri palstalla. Aineistoon on valittu ne lukijakirjeet, joissa oli jokin maininta homo- tai biseksuaalisuudesta, tunteista samaa sukupuolta kohtaan tai transsukupuolisuudesta.

Tutkimuksen pääkysymys on, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on kirjoitettu nuortenlehtien palstoilla aikavälillä 1998–2001? Alakysymykset ovat rakentuneet täydentämään pääkysymystä painottuen muun muassa tunteisiin, asenteisiin ja kokemuksiin, joita kysymysten ja mielipidekirjoitusten yllä on. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten palstojen ylläpitäjät suhtautuivat ja vastasivat kysymyksiin, jotka koskivat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä. Tutkimuksen rakenne on luotu teemoittelun avulla, ja aineiston analyysissä käytetään diskurssianalyysiä. Diskurssianalyysin avulla pystyy tarkastelemaa niitä ilmaisutapoja ja sanoja kokemusten takana, joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat puhuneet itsestään, tai muut ovat puhuneet heistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu nuorisohistoriasta, kokemushistoriasta ja sateenkaarihistoriasta.

Tutkimus osoitti, että 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun suomalainen yhteiskunta näyttäytyi vielä varsin heteronormatiivisena ja homofobisena. Transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta ei tiedetty niin paljon kuin nykyään, ja monet trans-kokemukset saattoivat jäädä piiloon. Näistä kertoo aineistossa esiin nousseet teemat. Esimerkiksi heteroseksuaalisten nuorten kirjeissä oli negatiivisia tunteita, jotka liittyivät usein siihen, että kirjoittajia haukuttiin koulussa tai vapaa-ajalla lesboiksi. Lisäksi aineistossa oli muutamia kirjeitä, joissa kirjoittajan luokkakaverin oletettu homoseksuaalisuus tai kaverin lesbous koettiin häiritseväksi asiaksi, ja taustalla saattoi olla pelko siitä, että kirjoittajat leimattiin myös homoseksuaaleiksi. Muutamissa lukijakirjeissä mainittiin homoja ja lesboja leimaavia stereotypioita sekä negatiivista suhtautumista miesten välisiin suhteisiin. Positiiviset kirjeet käsittelivät kannustavia sanoja seksuaalivähemmistöjä kohtaan, heidän oikeuksiensa puolustamista ja ympäristön homofobisten asenteiden kyseenalaistamista. Kysymys-vastaus-palstojen ylläpitäjät suhtautuivat kirjeisiin pääsääntöisesti asiallisesti, mutta vastausten sävyissä oli eroja. Joissakin palstojen vastauksissa oli nähtävillä heteronormatiivisia ajatusmalleja tunteiden ohimenevyydestä tai tarpeetonta heteroseksualisointia, kun joissain vastauksissa taas haastettiin kirjoittajan omia heteronormatiivisia näkemyksiä ja kannustetiin olemaan avoin itsensä ja tunteittensa kanssa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kirjeistä esiin nousi teemoja, joissa erityisesti homoseksuaaliset pojat, ja muutamat lesbot ja itseään lesboksi epäilevät pitivät itseään epänormaalina tai sairaina ja häpesivät omaa seksuaalisuuttaan. Suurin osa kirjeistä käsitteli kuitenkin hyvin käytännönläheisiä kysymyksiä siitä, mistä tietää, onko homo tai lesbo ja miten kertoa läheisilleen, että kuuluu seksuaalivähemmistöön tai miten päästä sukupuolenkorjausleikkaukseen. Kirjeiden aiheiden taustalla on vaikuttanut olevan vahvasti kouluympäristön tuottama tietynlainen heteronormatiivinen kuva seksuaalisuudesta ja nuorten välisistä suhteista, sillä useat kirjoittajat olivat joko peruskouluikäisiä tai sen ikäisiä, ettei kouluajoista ollut ajallisesti kulunut kauan. Palstat näyttäytyivät myös vertaistuen ja kannanottojen välineinä niille, jotka jakoivat omia kokemuksiaan ja auttoivat tällä tavalla myös muita olemaan avoimempia omien tunteidensa kanssa.