TRPA1 in Skin and Lung Inflammation
Luostarinen, Samu (2025)
Luostarinen, Samu
Tampere University
2025
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-08-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4018-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4018-6
Tiivistelmä
Transient Receptor Potential Ankyrin 1 (TRPA1) on solukalvon ionikanavaproteiini, joka tunnetaan parhaiten sensoristen hermosolujen kipukanavana ja neurogeenisen tulehduksen välittäjänä. TRPA1:n on kuitenkin havaittu ilmentyvän myös muissa kuin hermosoluissa. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia TRPA1-ionikanavan ilmentymistä ja ilmentymisen säätelyä ihon ja keuhkojen epiteelisoluissa sekä selvittää TRPA1:n vaikutuksia tulehdusvasteeseen näissä soluissa.
Ihon epiteelin mallina käytettiin HaCaT-keratinosyyttisolulinjaa ja keuhkoepiteelin mallina A549-solulinjaa. Havaitsimme, että TRPA1 ilmentyy sekä ihmisen ihon että keuhkojen epiteelisoluissa. Keskeinen tulehdussytokiini tuumorinekroositekijä alfa (TNF-α) merkittävästi lisäsi TRPA1:n ilmentymistä ihon epiteelisoluissa. Vastaavasti keuhkoepiteelisoluissa TNF-α:n ja interleukiini 1 beetan (IL-1β:n) yhdistelmän havaittiin lisäävän TRPA1:n ilmentymistä. Tähän yhdistelmään lisättynä alaluokan 1 auttaja-T-lymfosyyttien (Th1-solujen) tuottama interferoni gamma (IFN-γ) ja alaluokan 2 auttaja-T-lymfosyyttien (Th2-solujen) tuottama interleukiini 4 (IL-4) vaikuttivat vastakkaisesti TRPA1:n ilmentymiseen; IFN-γ voimisti TRPA1:n ilmentymistä, kun IL-4 puolestaan vaimensi TRPA1:n ilmentymisen kontrollitasolle.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös uusia TRPA1:n ilmentymistä sääteleviä solusignalointireittejä. Näitä olivat TNF-α:n aktivoima NF-kappa B (NF-κB) sekä mitogeeniaktivoituvat proteiinikinaasit p38 ja JNK. Kliinisessä käytössä olevien tulehdusta vaimentavien lääkeaineiden havaittiin myös säätelevän TRPA1:n ilmentymistä. Januskinaasin (JAK:n) estäjät barisitinibi ja tofasitinibi estivät IFN-γ:n ja IL-4:n vaikutukset TRPA1:n ilmentymiseen. Kalsineuriinin estäjät siklosporiini ja takrolimuusi estivät TNF-α:n lisäämää TRPA1:n ilmentymistä, ja glukokortikoidi deksametasoni vaimensi TRPA1:n ilmentymistä tulehdusstimulaation laadusta riippumatta.
Sytokiinien aikaansaaman tulehdustekijöiden, etenkin valkosoluja tulehduskudokseen houkuttelevien kemokiinien, tuotannon havaittiin olevan osin TRPA1-välitteistä. Näitä tekijöitä olivat monosyyttien kemoattraktiivinen proteiini 1 (MCP-1), interleukiini 8 (IL-8), kemokiini CXCL6 sekä lipokaliini 2 (LCN2).
Hyvin mielenkiintoinen löydös oli, että keskeisten virusvastetta käynnistävien sytokiinien, tyypin I interferonien, vaikutusten havaittiin olevan osin TRPA1-välitteisiä. Interferoni beetan (IFN-β:n) aikaansaama lukuisten antiviraalisten geenien ilmentyminen estyi suurelta osin TRPA1-estäjillä ihmisen keuhkoepiteelisoluissa. Esimerkiksi geenien MX1 (engl. MX dynamin like GTPase 1) ja DDX58 (engl. DEXD/H-box helicase 58; käytetään myös nimitystä retinoic acid-inducible gene I, RIG-I) ilmentyminen oli TRPA1-välitteistä.
Tutkimuksessa tunnistettiin ihmisillä allergista kosketusihottumaa aiheuttavan, mm. kosmetiikassa säilöntäaineena käytettävän metyyli-isotiatsolinonin (MIT:n) aktivoivan TRPA1-kanavaa. MIT:n aiheuttaman turvotusreaktion havaittiin olevan TRPA1-välitteistä ja TRPA1 vaikutti MIT:n aiheuttaman allergisen kosketusihottuman syntyyn kokeellisessa mallissa.
Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella TRPA1 ilmentyy epiteelisoluissa, ja tulehdusreaktion tyyppi määrittelee TRPA1:n ilmentymisen tasoa. Tulehduksessa TRPA1 osallistuu keskeisten tulehdussytokiinien vasteisiin ja välittää erityisesti viruspuolustukseen liittyvien geenien sekä joidenkin tulehdusta voimistavien geenien ilmentymistä. TRPA1:n ilmentymisen vaimentaminen näyttää myös olevan osa eräiden jo käytössä olevien tulehdusta lievittävien lääkeaineiden vaikutusmekanismia. Tulehdusreaktio siis keskeisesti vaikuttaa TRPA1:een, ja TRPA1 myös tulehdusreaktioon. On mahdollista, että TRPA1:llä on merkittävä säätelyrooli ensilinjan puolustuksessa taudinaiheuttajia, erityisesti viruksia, vastaan; ja toisaalta TRPA1 on mahdollinen lääkevaikutuskohde tulehduksellisten iho- ja keuhkosairauksien hoitoon. Tulokset luovat pohjaa jatkotutkimuksille TRPA1:een kohdistuvaa lääkekehitystä edistettäessä ja samalla avaavat uuden tutkimuslinjan koskien TRPA1:n osuutta antiviraalisessa vasteessa. Tätä tulisi jatkossa paremmin ymmärtää, kun TRPA1:een vaikuttavia lääkeaineita tuodaan kohti kliinistä käyttöä.
Ihon epiteelin mallina käytettiin HaCaT-keratinosyyttisolulinjaa ja keuhkoepiteelin mallina A549-solulinjaa. Havaitsimme, että TRPA1 ilmentyy sekä ihmisen ihon että keuhkojen epiteelisoluissa. Keskeinen tulehdussytokiini tuumorinekroositekijä alfa (TNF-α) merkittävästi lisäsi TRPA1:n ilmentymistä ihon epiteelisoluissa. Vastaavasti keuhkoepiteelisoluissa TNF-α:n ja interleukiini 1 beetan (IL-1β:n) yhdistelmän havaittiin lisäävän TRPA1:n ilmentymistä. Tähän yhdistelmään lisättynä alaluokan 1 auttaja-T-lymfosyyttien (Th1-solujen) tuottama interferoni gamma (IFN-γ) ja alaluokan 2 auttaja-T-lymfosyyttien (Th2-solujen) tuottama interleukiini 4 (IL-4) vaikuttivat vastakkaisesti TRPA1:n ilmentymiseen; IFN-γ voimisti TRPA1:n ilmentymistä, kun IL-4 puolestaan vaimensi TRPA1:n ilmentymisen kontrollitasolle.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös uusia TRPA1:n ilmentymistä sääteleviä solusignalointireittejä. Näitä olivat TNF-α:n aktivoima NF-kappa B (NF-κB) sekä mitogeeniaktivoituvat proteiinikinaasit p38 ja JNK. Kliinisessä käytössä olevien tulehdusta vaimentavien lääkeaineiden havaittiin myös säätelevän TRPA1:n ilmentymistä. Januskinaasin (JAK:n) estäjät barisitinibi ja tofasitinibi estivät IFN-γ:n ja IL-4:n vaikutukset TRPA1:n ilmentymiseen. Kalsineuriinin estäjät siklosporiini ja takrolimuusi estivät TNF-α:n lisäämää TRPA1:n ilmentymistä, ja glukokortikoidi deksametasoni vaimensi TRPA1:n ilmentymistä tulehdusstimulaation laadusta riippumatta.
Sytokiinien aikaansaaman tulehdustekijöiden, etenkin valkosoluja tulehduskudokseen houkuttelevien kemokiinien, tuotannon havaittiin olevan osin TRPA1-välitteistä. Näitä tekijöitä olivat monosyyttien kemoattraktiivinen proteiini 1 (MCP-1), interleukiini 8 (IL-8), kemokiini CXCL6 sekä lipokaliini 2 (LCN2).
Hyvin mielenkiintoinen löydös oli, että keskeisten virusvastetta käynnistävien sytokiinien, tyypin I interferonien, vaikutusten havaittiin olevan osin TRPA1-välitteisiä. Interferoni beetan (IFN-β:n) aikaansaama lukuisten antiviraalisten geenien ilmentyminen estyi suurelta osin TRPA1-estäjillä ihmisen keuhkoepiteelisoluissa. Esimerkiksi geenien MX1 (engl. MX dynamin like GTPase 1) ja DDX58 (engl. DEXD/H-box helicase 58; käytetään myös nimitystä retinoic acid-inducible gene I, RIG-I) ilmentyminen oli TRPA1-välitteistä.
Tutkimuksessa tunnistettiin ihmisillä allergista kosketusihottumaa aiheuttavan, mm. kosmetiikassa säilöntäaineena käytettävän metyyli-isotiatsolinonin (MIT:n) aktivoivan TRPA1-kanavaa. MIT:n aiheuttaman turvotusreaktion havaittiin olevan TRPA1-välitteistä ja TRPA1 vaikutti MIT:n aiheuttaman allergisen kosketusihottuman syntyyn kokeellisessa mallissa.
Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella TRPA1 ilmentyy epiteelisoluissa, ja tulehdusreaktion tyyppi määrittelee TRPA1:n ilmentymisen tasoa. Tulehduksessa TRPA1 osallistuu keskeisten tulehdussytokiinien vasteisiin ja välittää erityisesti viruspuolustukseen liittyvien geenien sekä joidenkin tulehdusta voimistavien geenien ilmentymistä. TRPA1:n ilmentymisen vaimentaminen näyttää myös olevan osa eräiden jo käytössä olevien tulehdusta lievittävien lääkeaineiden vaikutusmekanismia. Tulehdusreaktio siis keskeisesti vaikuttaa TRPA1:een, ja TRPA1 myös tulehdusreaktioon. On mahdollista, että TRPA1:llä on merkittävä säätelyrooli ensilinjan puolustuksessa taudinaiheuttajia, erityisesti viruksia, vastaan; ja toisaalta TRPA1 on mahdollinen lääkevaikutuskohde tulehduksellisten iho- ja keuhkosairauksien hoitoon. Tulokset luovat pohjaa jatkotutkimuksille TRPA1:een kohdistuvaa lääkekehitystä edistettäessä ja samalla avaavat uuden tutkimuslinjan koskien TRPA1:n osuutta antiviraalisessa vasteessa. Tätä tulisi jatkossa paremmin ymmärtää, kun TRPA1:een vaikuttavia lääkeaineita tuodaan kohti kliinistä käyttöä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5235]
