Uudelleensynnyttäjien synnytyspelko : Ryhmäohjausintervention kehittäminen ja soveltuvuuden arviointi

Abstract

Viimeisen vuosikymmenen aikana synnytystä pelkäävien uudelleensynnyttäjien määrä on lisääntynyt Suomessa ja maailmalla. Synnytyspelko varjostaa raskausaikaa ja hoitamattomalla pelolla voi olla vakavia seurauksia uudelleensynnyttäjälle, perheelle ja yhteiskunnalle. Synnytyspelko on yhteydessä muun muassa kielteiseen synnytyskokemukseen, synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kiintymyssuhdeongelmiin sekä syntyvyyden laskuun. Tutkimuskentällä kiinnostus synnytyspelkoa kohtaan on ollut aktiivista. Tästä huolimatta uudelleensynnyttäjien pelko on jäänyt vähemmälle huomiolle tutkimuksessa ja käytännön hoitotyössä kuin ensisynnyttäjien pelko. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää synnytyspelkointerventio sekä arvioida sen soveltuvuutta uudelleensynnyttäjien synnytyspelon hoidossa hyödyntäen Medical Research Councilin viitekehystä tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla uudelleensynnyttäjien synnytyspelon hoitoa voidaan kehittää.

Tutkimus koostuu kahdesta vaiheesta ja perustuu viiteen osajulkaisuun sekä tähän yhteenvetoon. Ensimmäisessä vaiheessa tuotettiin laadullista tietoa synnytyspelkointervention suunnittelemista varten. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella (osajulkaisu I) kartoitettiin olemassa olevia keinoja ensi- ja uudelleensynnyttäjien synnytys- pelon lievittämiseksi. Seuraavaksi laadullisella kyselytutkimuksella kerättiin synnytyspelkoisten uudelleensynnyttäjien toiveita ammattilaisille (osajulkaisu II) sekä synnytyspelkoon auttaneita tekijöitä (osajulkaisu III). Ensimmäisen vaiheen aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan uudelleensynnyttäjien synnytyspelkoa lievittivät synnytysvalmennukset, joissa yksilöllinen tiedonsaanti ja tutustuminen synnytyshuoneeseen koettiin hyödyllisiksi. Saadun tiedon avulla he pystyivät suunnittelemaan synnytystä sekä tekemään tietoisia päätöksiä hoidostaan, mikä lisäsi hallinnan tunnetta ja lievensi pelkoja. Tärkeitä olivat myös itsemääräämisoikeus, aktiivinen valmistautuminen ja tulevan suunnittelu. Läheisten tarjoama tuki sekä empaattinen ja ammattilaisten kunnioittava kohtaaminen lievittivät pelkoja. Lisäksi pelon kohtaaminen, hyväksyminen ja siitä keskustelu helpottivat uudelleensynnyttäjien oloa. Uudelleensynnyttäjät toivoivat erityisesti kätilöiden tarjoamaa hoitoa.

Toisessa vaiheessa kehitettiin Multiparas Overcoming Fear of Childbirth Through Intervention and Empowerment (MOTIVE) -interventio ensimmäisen vaiheen tulosten ja aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. MOTIVE perustuu teoreettisesti sosiokonstruktivismiin, jonka mukaan tieto rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa reflektoivan ajattelun, ongelmanratkaisun, yhteistoiminnallisen oppimisen ja keskustelun kautta. Tämä ryhmäpohjainen interventio koostui kolmesta kahden tunnin tapaamiskerrasta raskausaikana sekä tapaamisesta ja puhelinsoitosta synnytyksen jälkeen. Ohjaajina toimivat psykiatrinen sairaanhoitaja ja kätilö. Interventio pilotoitiin yhdessä synnytyssairaalassa kuudelletoista (n=16) uudelleensynnyttäjälle suunnitellun protokollan mukaisesti (osajulkaisu IV). Intervention soveltuvuutta synnytyspelon hoitoon uudelleensynnyttäjillä arvioitiin yksivaiheisessa ei-satunnaistetussa soveltuvuustutkimuksessa (osajulkaisu V). Aineistoa kerättiin itsearviointikyselyillä kolmessa eri ajankohdassa: ennen intervention alkua (alkumittaus), neljä viikkoa intervention alkamisesta (välimittaus) ja intervention päätyttyä (loppumittaus). Lisäksi uudelleensynnyttäjille tehtiin loppuhaastattelu, ja ohjaajat dokumentoivat tapaamiset päiväkirjoihin sekä osallistuivat loppuhaastatteluun. Päätulosmuuttujina arvioitiin intervention soveltuvuutta, joka sisälsi rekrytoinnin, sitoutumisen, hyväksyttävyyden ja uskollisuuden. Toissijaisina tulosmuuttujina mitattiin synnytyspelkoa, ahdistusta, masennusta ja synnytyskokemusta. Määrälliset muuttujat esitettiin prosentti, frekvenssi- ja keskilukuina sekä graafisesti. Laadullinen aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla.

Interventio osoittautui soveltuvaksi ja hyväksyttäväksi synnytyspelon hoitoon uudelleensynnyttäjillä. Rekrytointi ja sitoutuminen vastasivat protokollaan ennalta-asetettuja etenemiskriteerejä. Viitteelliset tulokset osoittivat synnytyspelon mahdolliseen lievittymiseen ja auttoivat varmistamaan positiivisen synnytyskokemuksen, erityisesti vertaistukikeskustelujen ja synnytysvalmennuksen kautta.

Tutkimuksessa tuotettiin tietoa uudelleensynnyttäjien kokemuksista ja toiveista synnytyspelon hoidossa sekä uudelleensynnyttäjille kehitetyn synnytyspelkointervention soveltuvuudesta. Tulokset tuovat synnytyspelkoisten uudelleensynnyttäjien toiveet, tarpeet ja kokemukset näkyvämmäksi. Tuloksia voidaan hyödyntää synnytyspelkoisten uudelleensynnyttäjiin liittyvässä tutkimuksessa, päätöksenteossa, koulutuksessa ja hoidossa, jotta voidaan tarjota perheille paras mahdollinen odotusaika, synnytyskokemus ja siirtymä vanhemmuuteen.

<b> Fear of childbirth among multiparous women: Development and evaluation of a group-based intervention </b>

Over the past decade, the number of multiparous women experiencing fear of child- birth has risen in Finland and globally. This fear can overshadow pregnancy, and if untreated, may have serious consequences for the woman, her family, and society. It is associated with adverse outcomes such as negative birth experiences, postpartum depression, impaired parent–infant attachment, and declining birth rates. Although scholarly interest in this issue is growing, multiparous women remain underrepresented in research and care compared to nulliparous women.

The purpose of the study was to develop an intervention and evaluate its feasibility for treating fear of childbirth in multiparous women using the Medical Research Council framework as the methodological framework for the study. The aim was to produce information that can be used to improve the treatment of fear of childbirth in multiparous women.

The study consisted of two phases, five sub-studies, and this summary. Phase one focused on generating qualitative data to inform intervention design. A systematic literature review (publication I) mapped existing methods for alleviating fear of child- birth in both nulliparous and multiparous women. Next, a qualitative survey collected the wishes of multiparous women with fear of childbirth from professionals (publication II) and factors that had helped them cope with their fear (publication III). The data from the first phase were analyzed using inductive content analysis.

According to the results of the first phase, various childbirth preparation classes helped reduce fear of childbirth among multiparous women. Individualized information and the opportunity to familiarize themselves with the delivery room were perceived as particularly beneficial. The information enabled the women to plan for the upcoming birth and make informed decisions about their care, which increased their sense of control and alleviated fear. Autonomy in care, active participation in preparation, and planning for the birth were also considered important. Support from loved ones, as well as empathetic and respectful encounters with healthcare professionals, further reduced fear. Additionally, confronting, accepting, and discussing their fears helped the women feel more at ease. Multiparous women especially expressed a preference for care provided by midwives.

In the second phase, the Multiparas Overcoming Fear of Childbirth Through Intervention and Empowerment (MOTIVE) intervention was developed based on the results of the first phase and previous research literature. Theoretically, MO- TIVE is based on socio-constructivism, which posits that knowledge is constructed through interaction with others via reflective thinking, problem-solving, collaborative learning, and discussion. The group intervention included three two-hour pre- natal sessions, one postnatal session, and a follow-up call, led by a psychiatric nurse and a midwife. The intervention was piloted in one maternity hospital with sixteen (n=16) multiparous women according to the planned protocol (publication IV).

The feasibility of the intervention for treating fear of childbirth in multiparous women was evaluated in a single-arm non-randomized feasibility study (publication V). Data were collected through self-administered questionnaires at three time points: prior to the intervention (baseline), at four weeks following the commencement of the intervention (midpoint), and upon completion of the intervention (post- intervention). In addition, multiparous participants were interviewed upon completion of the intervention, while facilitators maintained session diaries and participated in post-intervention interviews. Primary outcome measures included feasibility indicators: recruitment, retention, acceptability, and fidelity. Secondary outcomes included levels of fear of childbirth, anxiety, depression, and birth experience. Quantitative data were presented using percentages, frequencies, and central tendency measures, and visualized graphically. Qualitative data were analyzed using thematic analysis.

The intervention proved feasible and acceptable. Recruitment and retention met predefined criteria. Preliminary results suggested a potential reduction in fear of childbirth and supported positive birth experiences, particularly through peer discussions and education.

This study provides insights into multiparous women’s experiences and needs in managing childbirth fear and demonstrates the feasibility of a tailored intervention. The findings highlight the importance of addressing this group’s perspectives in re- search and practice. Results can inform future research, policy, education, and care, supporting positive pregnancy and birth experiences, smoother transitions to parenthood.