Huumori suorittavan työn vuorovaikutuksen dialektisissa jännitteissä

Abstract

Työpaikka on ympäristö, joka rakentuu vuorovaikutuksessa ja jonka puitteissa muodostuu vuorovaikutussuhteita sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Yksi näistä ilmiöistä on dialektiset jännitteet, jotka ovat vuorovaikutuksessa ilmeneviä, keskenään ristiriitaisia mutta toisiinsa kytkeytyviä vastakohtia, jotka ovat erottamaton osa kaikkea vuorovaikutusta. Huumori on keino hallita dialektisia jännitteitä ja toisaalta jännitteet voivat kehkeytyä ja vahvistua huumorista. Aiempi jännitteiden tutkimus organisaatioissa on keskittynyt pääosin tieto- ja asiantuntijatyöhön, jolloin suorittavan työn konteksti on jäänyt alitutkituksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä ja millaisia dialektisia jännitteitä suorittavan työn vuorovaikutuksessa esiintyy, kuinka ne kehkeytyvät ja kuinka niitä hallitaan huumorin keinoin, ja millaisissa vuorovaikutussuhteissa ne ilmenevät. Tutkimus nojaa dialektisten jännitteiden tutkimusperinteeseen organisaatioviestinnän saralla. Tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, kuinka huumori toimii suhteessa dialektisiin jännitteisiin ja kuinka se suhteutuu vuorovaikutussuhteisiin suorittavassa työssä. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä suorittavaa työtä eri aloilla Suomessa tekevää työntekijää, ja aineisto analysoitiin refleksiivisellä temaattisella analyysilla. Tutkimuksen tuloksiksi konstruoitiin inkluusiojännitteet, joita on kuuluminen—kuulumattomuus ja sopivuus—sopimattomuus sekä osaamisjännitteet, joita on varmuus—epävarmuus ja kasvojen säilyttäminen—kasvojen menettäminen. Dialektinen jännite saattoi kehkeytyä humoristisesta viestinnästä, kuten sopivuus—sopimattomuus, tai huumori saattoi olla keino hallita jännitettä, kuten varmuus—epävarmuus. Jännite saattoi myös sekä kehkeytyä huumorista että olla hallittavissa sen keinoin. Jännitteet ilmenivät työntekijöiden keskinäisissä, työntekijän ja esihenkilön välisissä sekä työntekijän ja asiakkaan välisissä vuorovaikutussuhteissa. Tuloksista voitiin päätellä, että huumori on merkittävä työkalu työntekijöiden merkityksellisyyden kokemuksen sekä työyhteisön jaetun kuuluvuuden kokemuksen rakentamisessa, ja sitä myötä työhyvinvointia edistävä viestinnän keino suorittavassa työssä. Huumori auttoi työntekijöitä merkityksellistämään jännitteitä ja siten helpotti niiden keskellä navigoimista. Erityisesti työpaikan läheisissä vuorovaikutussuhteissa niin muiden työntekijöiden, esihenkilön kuin asiakkaiden kanssa huumori oli toimiva jännitteiden hallinnan keino. Huumori myös aiheutti ja vahvisti jännitteitä organisaatioissa. Huumori saattoi aiheuttaa ulkopuolisuutta työyhteisön jäsenille, ja näkemyserot siinä, mikä oli sopivaa huumoria, loivat ja vahvistivat jännitteisyyttä. Tutkimuksen tulokset ovat hyödyksi erityisesti suorittavan työn työyhteisöviestinnän ja työhyvinvoinnin kehittämisessä.