Työkyky nuorilla aikuisilla: Omien voimavarojen sekä johtamisen vaikutus työssä suoriutumiseen ja jaksamiseen

Abstract

Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ja työkyvyttömyydet muodostavat uhan työvoimalle. Nuoressa aikuisuudessa koetut mielenterveysongelmat voivat heikentää työelämään kiinnittymistä ja lisätä epävakaan työurakehityksen riskiä. Ongelmaan tarvitaan ratkaisuja sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työkykyä nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä nuorten työkyvyn kokonaisuudesta, jota lähestytään nuorten omien voimavarojen, johtamisen, työssä suoriutumisen sekä jaksamisen näkökulmista.

Tutkimus koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä empiirisestä osuudesta. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli yhdistää aiempia tutkimuksia nuorten työkyvystä sekä siihen liittyvästä johtamisesta. Kirjallisuudesta työkyvyn tutkimuksissa suurimmaksi havainnoksi tehtiin voimavarojen sekä vaatimusten välinen tasapaino. Erityisesti nuorten aikuisten elämänvaiheessa voimavarat ovat keskeisiä työkyvyn osatekijöitä. Työelämää ja johtajuutta koskevien odotusten tarkastelulla pystyttiin tunnistamaan organisaation keinoja tukea nuorten työkykyä. Johtajuusteorioiden avulla syvennyttiin esihenkilötoiminnan merkitykseen työkyvyn tukemisessa.

Tutkimuksen empiirisessä osuudessa analysoitiin kirjallisuudesta tunnistettujen keskeisten työkyvyn tekijöiden välisiä vaikutussuhteita ja eroavaisuuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyn avulla, johon vastasi 4219 nuorta. Aineistolle suoritettiin faktori- ja usean muuttujan regressioanalyysit. Faktorianalyysin avulla aineistosta tunnistettiin seitsemän työkyvyn muuttujaa, jotka olivat johtaminen, omat voimavarat, työn mielekkyys, psykologinen turvallisuus, työkaverit, työssä suoriutuminen ja jaksaminen. Usean muuttujan regressioanalyyseissa havaittiin omilla voimavaroilla olevan vahvin positiivinen vaikutus työssä suoriutumiseen ja jaksamiseen. Tarkemmin omien voimavarojen vaikutuksista suurimpia olivat ammatillinen minäpystyvyys sekä resilienssi. Johtajuuden muuttujista puolestaan suurimpia olivat perehdytys, esihenkilön käytös sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen mahdollistaminen.

Tutkimus osoittaa omien voimavarojen sekä työstä saatavien voimavarojen merkityksen työkykyyn nuorilla aikuisilla. Nuorten näkökulmasta voimavarojen kerryttäminen on sekä työn että elämän kannalta tärkeitä suoriutumisen ja jaksamisen tekijöitä. Johtamisen näkökulmasta nuorten työkykyä pystytään tukemaan keskittymällä työn peruselementteihin (perehdytys, työn ja muun elämän yhteensovittamisen mahdollistaminen) sekä kokemuksien mahdollistamiseen turvallisessa ympäristössä nuoren omien voimavarojen tukemiseksi. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että voimavaroja tukemalla sekä nuori itse että organisaatio pystyvät parantamaan ja ylläpitämään nuorten työkykyä.