Yhteen yhtymisen eettiset seuraukset: Plotinoksen metafyysisen Hyvän ja eettisen hyvän suhteesta

Abstract

ässä tutkielmassa paneudutaan kysymyksiin Plotinoksen (n. 204–270) metafysiikan ja etiikan välisistä yhteyksistä: Millainen on todellisuuden rakenteen suhde hyvään elämään ja oikein toimimiseen? Entä mitä eettisiä seurauksia saa ihmiselämän viimeisenä päämääränä näyttäytyvä kokemus todellisuuden perimmäiseen perustaan, Yhteen, yhtymisestä? Hyvä eli Yksi on Plotinoksen todellisuuskuvassa ensimmäinen, kaiken alkulähde ja perusta (ἀρχή). Plotinos arvottaa kaiken suhteessa Hyvään, minkä johdosta arvot ovat erottamaton osa todellisuutta. Hyvän lisäksi on kaksi muuta todellisuuden perustaa, joilla molemmilla on omat eettiset ulottuvuutensa: toisena, lähimpänä Yhtä, Ymmärrys (νοῦς) ja kolmantena Sielu. Aistein havaittava maailma on todellisuuden tasoista kauimmaisimpana täydellisestä Yhdestä, joten se on huonoin, vähiten yhtenäinen ja sen kauneus on toisarvoista perustojen kauneuden rinnalla. Filosofian ja henkisen harjoitteen on tarkoitus mahdollistaa tietoisuuden irtaantuminen aistimaailmasta ylös korkeuksiin platoniseen muotojen maailmaan ja kosketuksiin todellisuuden perustan kanssa. Kohoamisen mahdollisena kruunaajana on hetkellinen mystinen kokemus kaikkein ylimpään Yhteen yhtymisestä. Onnellisuuden (εὐδαιμονία) saavuttaminen kulkee käsi kädessä metafyysisen kohoamisen kanssa. Se on jumalankaltaiseksi tulemista hyveiden avustaman puhdistumisen (κάθαρσις) avulla. Onnellinen viisas on yhteydessä toiseen metafyysiseen perustaan, Ymmärrykseen, joka on Kaikkeus ja josta löytyvät hyveiden esikuvat ja täydellinen elämä, joka keskittyy ymmärtävään mietiskelyyn ja etääntymiseen mielenliikutuksista. Ymmärryksen ja Yhden saavuttaminen mahdollistaa yhteyden Kaikkeuteen, kaikkeen olevaan, eikä siten erota kokijaa muusta maailmasta, vaan oikeastaan päinvastoin. Plotinoksen etiikkaa on syytetty itsekeskeisyydestä, ja Viisas voikin vaikuttaa maailmasta vetäytyneeltä karsittuaan kiintymyksensä aistimaailmaan ja toiminnan hedelmiin. Todellisuudessa viisas on tästä huolimatta ystävällinen ja toimii hyveellisesti tarpeen vaatiessa onnistuen samalla lakkaamatta suuntaamaan huomionsa aistimaailmaa ylempiin seikkoihin, abstraktiin ja yltäkylläiseen Hyvyyteen. Korkeimman Hyvän eli Yhden kokemisen konkreettiset eettiset seuraamukset jäävät osin epäselviksi, mikä on odotettavissa, sillä Plotinos kuvaa Yhtä korkeimmaksi jumalaksi, jota ei voi kielellisin keinoin tavoittaa. On mahdollista tulkita Yhteen yhtymisen johtavan jopa poliittiseen toimintaan, mutta voi myös olla, että korkeimman saavuttaneet pidättäytyvät toiminnasta, jäävät korkeuksiin ja enintään kertovat kokemuksestaan muille, jos sitäkään. Kenties vaikutuksissa on jonkinlaista yksilöllistä vaihtelua. Yhtymisen kokiessaan, ollessaan sulautunut kaikkeuteen ja täydelliseen ykseyteen, tuskin voi ajatella olevansa yksin tai erillään maailmasta. Toiminta maailmassa onkin yksi mahdollinen Yhden ja Ymmärryksen tarkastelun seuraus, ja yhtyminen Yhteen voi aiheuttaa ihmisessä samanlaista ylitsevuotavuutta, joka Yhdessä ilmenee sen luodessa kaikkeuden ja joka synnyttää jotain alkuperäistä hyvää muistuttavaa. Korkeuksissa pysyttely voi sen sijaan, että se olisi "silmien sulkemista", mahdollistaa aistimaailman näkemisen uudella tavalla. Tällöin maallisten nautintojen sijaan alkaa nähdä kaikessa metafyysisen rakenteen ja Hyvän ilmentymistä. Tämän myötä voi alkaa arvostaa myös aistittavaa maailmaa uudella tavalla, mikä heijastuu myös toimintaan. Sen tähden – tullakseen jumalaiseksi – tulisi hylätä kuninkuudet ja maalliset rikkaudet.