Eläin substanssina ja prosessina: Vertailu uusaristoteelisen ja prosessiontologisen teorian välillä

Abstract

Tutkielma tarkastelee kahden toisistaan poikkeavan ontologisen kategoriateorian selitysvoimaisuutta biologian filosofian kontekstissa paneutuen erityisesti kysymykseen siitä, miten eläinorganismi ja biologinen laji niissä ontologisesti kategorisoidaan. Tutkituista teorioista ensimmäinen on E. J. Lowen uusaristoteelinen nelikategoriaontologia, joka kategorisoi eläimen individuaaliksi substanssiksi ja biologisen lajin tulkinnanvaraisesti joko lajiuniversaaliksi tai partikulaariksi. Toinen tarkasteltu teoria on Johanna Seibtin yleisten prosessien teoria, jossa sekä eläin että biologinen laji kategorisoidaan individuaaleiksi prosesseiksi.

Lowen nelikategoriaontologiassa perustavia kategorioita on neljä. Objektit eli individuaalit substanssit ja modukset ovat kaksi perustavaa partikulaarien kategoriaa; lajiuniversaalit ja ominaisuusuniversaalit ovat kaksi perustavaa universaalien kategoriaa. Neljän perustavan kategorian entiteettien välillä vallitsee formaaliontologisia relaatioita: lajiuniversaalien ja individuaalien substanssien sekä ominaisuusuniversaalien ja modusten välillä vallitsee instantiaatiorelaatio; ominaisuusuniversaalien ja lajiuniversaalien sekä modusten ja individuaalien substanssien välillä vallitsee puolestaan karakterisaatiorelaatio. Näiden lisäksi jotkin individuaalit substanssit eksemplifioivat joitakin ominaisuusuniversaaleja. Lowen teoriassa eläinorganismi kategorisoidaan individuaaliksi substanssiksi, joka on instanssi jostakin lajiuniversaalista ja jota karakterisoi tietyt modukset. Biologisen lajin Lowe kuvaa useasti lajiuniversaaliksi, jolloin yksittäinen lajijäsen olisi sen instanssi. Kuitenkin Lowe on myös eksplisiittisesti esittänyt, etteivät biologiset lajit ole lajiuniversaaleja, vaan partikulaareja, joilla on instanssien sijaan jäseniä. Tutkielma haastaa Lowen kuvausta biologisten lajien ontologisesta kategorisoinnista muun muassa kysymällä, mitkä ovat eläinorganismien lajeja, mikäli biologiset lajit eivät näitä ole.

Seibtin yleisten prosessien teoria on yksikategoriaontologia, jossa ainoa kategoria on yleisten prosessien kategoria. Yleiset prosessit ovat itsenäisiä, konkreettisia, funktionaalisesti individuoitavia, ei-laskettavia (perinteisessä mielessä), mahdollisesti multilokalisoituneita, enemmän tai vähemmän yleisiä tai spesifejä, dynaamisia, enduroivia, homeomeerisiä ja automeerisiä individuaaleja. Yleisten prosessien teorian formaali viitekehys on epästandardi tasomereologia, jossa osa-kokonaisuusrelaatio on ei-transitiivinen. Teoriassa eläin kategorisoidaan yleiseksi prosessiksi, joka tarkentuu viiden luokittelu-ulottuvuuden perusteella; muun muassa sen perusteella, miten se esiintyy ajassa ja avaruudessa. Biologinen laji on saman yleisten prosessien kategorian jäsen kuin eläinorganismi, mutta se tarkentuu erityyppiseksi prosessiksi esiintymällä ajassa ja avaruudessa eläinorganismista poiketen.

Tutkielma hyödyntää esitettyjen teorioiden vertailussa biologian filosofian keskusteluja. Esitys motivoituu erityisesti näkemyksestä, jonka mukaan elävästä maailmasta tulisi puhua prosessikäsittein perinteisempien substanssikäsitteiden sijaan. Se on myös kiinnostunut vertaamaan teorioita suhteessa näkemykseen, jonka mukaan biologinen laji tulisi käsittää individuaalina luonnollisen lajin sijaan.

Johtopäätöksenä tutkielma esittää, että Seibtin prosessiontologinen teoria tarjoaa Lowen nelikategoriaontologiaa täsmällisempää välineistöä biologialle tai biologian filosofialle. On kuitenkin huomionarvoista, että prosessifilosofiaa peräänkuuluttavat biologian filosofit eivät yhtäältä vaikuta käsittävän prosesseja Seibtin käsitystä vastaavalla tavalla ja toisaalta Lowen substanssit eivät täysin epäonnistu selittämään muutosta tai epätarkkoja rajoja individuaaleissa substansseissa. Nelikategoriaontologia ja yleisten prosessien teoria tulevat myös kiinnostavalla tavalla lähelle toisiaan biologisen lajin kategorisoimisen kohdalla. Keskeistä tutkielmalle on myös havainto, että tarkasteltujen filosofien käsitykset ontologiasta ja sen tehtävästä poikkeavat toisistaan olennaisilta osin.