Turvattu toimeentulo kansalaisuuslain uudistamisessa: Arvio yhdenvertaisuuden rajoittamisen hyväksyttävyydestä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan turvatun toimeentulon vaatimusta Suomen kansalaisuuden myöntämisen edellytyksenä ja sen mukana tulevaa yhdenvertaisuuden rajoittamista. Suomen perustuslain (731/1999) 5 §:n mukaan Suomen kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella. Kansalaisuuden myöntämistä hakemuksen perusteella kutsutaan Suomessa vakiintuneesti kansalaistamiseksi. Kansalaistamisen edellytyksistä säädetään kansalaisuuslaissa (359/2003). Kansalaistamisen edellytyksiin on suunnitteilla kolmivaiheinen kansalaisuuslain uudistus, josta tutkimuksessa keskitytään toisessa vaiheessa esitettyyn toimeentuloedellytykseen. Hallituksen esitys kansalaisuuslain muuttamiseksi 19/2025 mukaan: toimeentulo muuttuisi toimeentulon laillisesta selvittämisestä, turvattuun toimeentuloon. Hakijan toimeentulo katsotaan turvatuksi, jos hän antaa luotettavana pidettävän tiedon toimeentulonsa perusteesta ja on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana turvautunut työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitettuun työttömyysetuuteen tai toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen yhteensä korkeintaan kolmen kuukauden ajan.

Käytännössä tämä tarkoittaisi tilannetta, jossa ilman muuta tulonlähdettä olevat hakijat eli työttömät hakijat eivät voisi saada suomen kansalaisuutta niiden kahden vuoden perusteella, jolloin hakija on nostanut rahallista tukea yli kolmen kuukauden ajan. Tämän perusteella voidaan tehdä nopea tulkinta, jonka mukaan uusi toimeentuloa koskeva edellytys asettaisi työttömät hakijat eriarvoiseen asemaan muihin hakijoihin verrattuna ja näin ollen olisi perustuslain 6 § yhdenvertaisuuslausekkeen ja syrjintäperusteiden vastainen ja rajoittaisi näin ollen yhdenvertaisuuden toteutumista. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen: voidaanko tällaista yhdenvertaisuuden rajoittamista pitää hyväksyttävä.

Tutkimus on oikeustieteellinen, jossa hyödynnetään niin lainopin kuin lainsäädäntötutkimuksen menetelmää ja näkökulmaa. Aineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä, lain esitöistä sekä oikeuskirjallisuudesta. Lain ollessa vielä säädäntövaiheessa ja aikaisemman tutkimusten vähyyden vuoksi, tutkimuksessa hyödynnetään oikeustapauksen valinnassa samankaltaisuutta. Tutkimuksessa hyödynnetään sananmukaista, systemaattista, historiallista ja teleologista tulkintaa. Yhdenvertaisuuden hyväksyttävyyttä arvioin perusoikeuksien rajoittamisesta annettujen yleisten rajoitusedellytysten avulla. Näistä rajoitusedellytyksistä valitsin suhteellisuus- ja hyväksyttävyysvaatimuksen.

Perusoikeuksien rajoittaminen tulee tehdä aina perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaisesti. Tutkimuksen johtopäätösten myötä voidaan todeta, ettei arvioni mukaan suhteellisuus- ja hyväksyttävyysvaatimus täyty riittävissä määrin. Hallituksen esityksestä kansalaisuuslain muuttamiseksi ei käy ilmi kattavasti perusteluja turvatun toimeentulon käyttöönotolle, siitä poikkeaminen tulisi hakijalle olemaan vaikeaa ja siten sellaisenaan säädettynä muodostaisi kohtuuttoman vaatimuksen kansalaisuutta hakeville. Tähän perustuen yhdenvertaisuuden rajoittamista voidaan pitää vähintäänkin kyseenalaisena