Kunnat luonnon monimuotoisuuden turvaajina: Monimuotoisuustyö odotusten ja realiteettien ristipaineessa

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee luonnon monimuotoisuuden hallintaa kuntien ympäristönsuojelun asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimus keskittyy erityisesti niihin kuntiin, jotka ovat tehneet aktiivista ja suunnitelmallista monimuotoisuustyötä. Luonnon monimuotoisuuden heikentymisen ollessa yhä enemmän esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, on myös monissa kunnissa ymmärretty ongelman laajuus ja paikallisen tason mahdollisuudet vaikuttaa luontokadon ehkäisemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena monimuotoisuustyö näyttäytyy näissä kunnissa, ja millaisia haasteita sen toteuttamiseen liittyy.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Teemahaastatteluihin kutsuttiin ympäristönsuojelun asiantuntijoita eri puolelta Suomea. Ympäristönsuojelun asiantuntijat valittiin haastateltaviksi, koska heillä on usein syvällisin tietämys kuntansa monimuotoisuusasioista sekä käsitys siitä, mitkä tekijät uhkaavat kunnan luonnon monimuotoisuutta ja monimuotoisuustyötä. Aineisto on analysoitu hyödyntäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Tutkimustulosten perusteella tahtotila pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on monissa kunnissa vahva. Monimuotoisuustyön kautta toivotaan kuitenkin saavutettavan myös muita hyötyjä, kuten viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden lisääntymistä. Suunnitelmallisempi monimuotoisuustyö on monissa kunnissa vasta aluillaan, ja tavoitteet on luotu kompromisseihin perustuen yhteistyössä kunnan eri toimijoiden kanssa. Monimuotoisuustyötä toteutetaan niin ympäristönsuojelun, kuin kunnan muidenkin yksiköiden toimesta vaihtelevin tuloksin. Monimuotoisuustyötä haastavatkin erilaiset ilmiöt, kuten resurssien puute, intressiristiriidat, vakiintuneet toimintatavat sekä toimijoiden kiinnostuksen puute ja haluttomuus tehdä monimuotoisuustyötä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että monimuotoisuustyötä tulisi tehdä yhä systemaattisemmin jokaisessa kunnassa, sillä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on maanlaajuinen ilmiö. Jos kunnissa halutaan tosiasiallisesti estää luonnon monimuotoisuuden heikentyminen, tulisi monimuotoisuustavoitteet priorisoida korkeammalle kuntien toiminnassa. Tällä hetkellä kuntien eri yksiköt painottavat toiminnassaan usein yksikkökohtaisia tavoitteitaan, sillä kuntien strategiat eivät huomioi eri tavoitteiden ristiriitaisuutta tai aseta tavoitteita prioriteettijärjestykseen. Tulevaisuudessa kuntien monimuotoisuustyö tulee luultavasti vaatimaan yhä enemmän resursseja, jotta myös kansallisesti ja kansainvälisesti asetetut tavoitteet voidaan täyttää. Olisi tärkeää tarkastella myös yksityisten maaomistajien roolia luontokadon ehkäisyssä, jotta paikallinen monimuotoisuustyö ei jäisi vain kuntien harteille.