Purettavan sillan rakenneosien uudelleenkäyttö: Kiertotalouslähtöinen tarkastelu: mahdollisuudet, kelpoisuus ja kannattavuus

Abstract

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnonvarojen kestävän käytön tarve korostavat rakenteiden uudelleenkäytön merkitystä. Rakennusalan tulee vastata kiristyviin päästövähennystavoitteisiin ja resurssien niukkenemiseen. Kiertotalousperiaatteet ja niihin liittyvät ohjauskeinot kannustavat vähentämään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja hyödyntämään olemassa olevia rakenteita. Sillat voivat toimia arvokkaina materiaalivarastoina, mikäli niiden kunto ja soveltuvuus uudelleenkäyttöön voidaan luotettavasti osoittaa. Tämä diplomityö toimii suunnannäyttäjänä siltojen kiertotalousratkaisuille ja osoittaa, että sillanrakentamisessa voidaan kehittää käytännönläheisiä ratkaisuja, jotka tukevat materiaalitehokkuutta ja pienentävät ilmastovaikutuksia. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että rakenteiden uudelleenkäyttö nähdään keskeisenä keinona kiertotalouden edistämisessä ja ympäristövaikutusten vähentämisessä. Silti erityisesti siltojen osalta tutkimus on hajanaista, eikä vakiintuneita ja yhtenäisiä käytäntöjä ole määritetty. Tässä työssä tarkasteltiin siltojen rakenneosien uudelleenkäyttöä kirjallisuuskatsauksen ja kahden esimerkkitapauksen avulla. Työssä kehitettiin prosessimainen viitekehys ja monitavoitearviointimenetelmä, jonka avulla voidaan arvioida uudelleenkäytön kannattavuutta teknisistä, taloudellisista ja ilmastollisista näkökulmista. Tulokset osoittavat, että purettavien siltojen rakenneosia voidaan hyödyntää periaatetasolla uusissa rakenteissa, erityisesti kun kunto ja geometria sen sallivat. Uudelleenkäyttö vaatii kuitenkin tapauskohtaista tarkastelua, joustavuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Vaatimukset ovat puutteellisia, mutta olemassa olevia ohjeita voidaan soveltaa. Kehitetty arviointikehys osoittautui toimivaksi työkaluksi päätöksenteon tueksi ja tuo esiin, että uudelleenkäyttö voi olla perusteltua, vaikka se ei aina olisi taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Toisaalta laajat kunnostustoimenpiteet voivat heikentää kannattavuutta. Koska siltojen rakenneosien uudelleenkäyttö on uusi tutkimusalue, tarvitaan lisää systemaattista tutkimusta, ohjeistusta ja pilottihankkeita. Erityisesti siltojen betonirakenteiden vaurioiden huomiointi, kelpoisuuden osoittaminen ja arviointimenetelmien kehittäminen kaipaavat syventävää tarkastelua. Tämä työ luo pohjan tulevalle kehitykselle ja rohkaisee jatkotutkimukseen sekä käytännön kokeiluihin.