Työelämään huijarisyndrooman varjossa: Huijarisyndrooman taustatekijät korkeakouluopiskelijoiden ja työelämään siirtyneiden kokemuksissa

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan korkeakouluopiskelijoiden ja työelämään hiljattain siirtyneiden huijarisyndroomakokemusten taustatekijöitä. Tutkimus pyrkii tarkastelemaan ilmiötä, jota on Suomessa herätty tutkimaan vasta viime vuosina. Huijarisyndroomasta voidaan puhua, kun henkilö epäilee kykyjään eikä tunnista omia saavutuksiaan hyvästä suoritustasosta huolimatta. Huijarisyndrooma on opiskelijoiden keskuudessa tunnistettu yleiseksi ilmiöksi, joka voi hankaloittaa ja heikentää opiskelijan tutkinnon suorittamista tai työntekijän urakehitystä. Huijarisyndroomasta tarvitaan enemmän tietoa ja tämä tutkimus pyrkii osaltaan vastaamaan kyseiseen tarpeeseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: Millaisia taustatekijöitä suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla ja vastavalmistuneilla ilmenee, jotka ovat johtaneet huijarisyndroomakokemuksiin työelämään siirryttäessä sekä millä tavoin erityisesti koulutus ja oppiminen näyttäytyvät huijarisyndrooman taustalla?

Tutkimuksessa tarkastellaan aiemmin koottua kirjoitelma-aineistoa, jossa kirjoittajat ovat kuvanneet huijarisyndroomakokemuksiaan korkeakouluopiskelun tai työelämän alkuvaiheen aikana. Tutkimustuloksissa oli löydettävissä erilaisia huijarisyndroomakokemukseen liitettäviä taustatekijöitä, kuten omien kykyjen epäily, itsensä vähättely, vertailu, pelko siitä, että oma epäpätevyys paljastuu sekä jatkuva riittämättömyyden kokemus. Myös ikä, sosiaalinen tausta, itsetunto, aikaisemmat kokemukset sekä yhteiskunnan ja median vaikutus nousivat esiin huijarisyndrooman taustatekijöinä. Tutkimus antoi viitteitä, että koulutuksen tarjoamat työelämävalmiudet eivät kaikilta osin kohtaa työelämän vaatimuksia ja sisäinen kokemus omasta asiantuntijuudesta voidaan tutkinnon suoritettua kokea vähäiseksi. Oma epäpätevyyden kokemus näyttäisi kytkeytyvän joiltain osin huijariajatteluun hankaloittaen opintojen suorittamista sekä työelämään siirtymistä.

Huijarisyndroomasta tarvitaan lisää tutkimusta tulevaisuudessa ja esimerkiksi pidempiaikainen tutkimus siitä, lieveneekö tai häviääkö huijariajattelu työkokemuksen karttuessa, olisi hyödyllistä. Myös mahdollisia erilaisia keinoja, joilla huijariajattelua voisi vaikuttavasti helpottaa olisi tärkeää tutkia.