Keskittämisen aikakausi : Terveyspalveluiden yhdenvertaisuus 2000-luvun Suomessa

Abstract

Suomalaiset terveyspalvelut ovat olleet 2000-luvulla mittavan uudistuspaineen alla. Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, väkiluvun kasvun hidastuminen sekä kansantaloudelliset vaikeudet ovat muuttaneet suomalaisten palvelutarvetta ja haastaneet hajautettujen terveyspalveluiden yhdenvertaisuutta. Ratkaisua ongelmiin on lähdetty hakemaan terveyspalveluiden keskittämisestä. Terveyspalveluiden keskittämisellä eli sentralisaatiolla tarkoitetaan palveluiden tuottamisen siirtämistä suurempien yksiköiden tai harvempien tuottajien vastuulle. Keskittämällä terveyspalveluita voidaan parantaa esimerkiksi palveluiden tehokkuutta, laatua sekä saatavuutta. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua pitkät etäisyydet palveluihin sekä hoidon jatkuvuuteen liittyvät haasteet. Suomalaisia terveyspalveluita on keskitetty päättäväisesti 2000-luvun alusta alkaen, eikä keskittämiselle näy loppua. Vuoden 2023 alussa voimaan astui mittava sote-uudistus, jolla terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirrettiin kunnilta hyvinvointialueille. Keskittäminen on siis paitsi keskeinen, mutta myös ajankohtainen trendi terveyspalveluiden uudistamisessa. Tässä tutkielmassa pyritään tarkastelemaan keskittämisen ja yhdenvertaisuuden välistä suhdetta ja tutkielma tarjoaakin näkökulman siihen, miten terveyspalveluiden keskittämistoimet voivat heijastua palveluiden yhdenvertaisuuteen. Tavoitteena on kartoittaa sitä, millaisia yhdenvertaisuuteen liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia suomalaisten terveyspalveluiden keskittämiseen liittyy. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa on hyödynnetty aikaisemman tutkimustiedon lisäksi myös harmaata kirjallisuutta. Aineiston hakuprosessi on kaksivaiheinen. Ensin empiirisiä tutkimusartikkeleita haettiin Scopus, Finna, Web of Science sekä EBSCOhost–tietokannoista. Myöhemmin kirjallisuushakua täydennettiin harmaalla kirjallisuudella. Katsaukseen valikoitui yhteensä 8 julkaisua, joista 7 on vertaisarvioituja tutkimuksia ja yksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema raportti. Katsaukseen valikoituneen aineen määrä on aiheeseen suhteutettuna niukkaa, joten katsauksen perusteelta ei voida vetää kovinkaan yleistettäviä tai luotettavia johtopäätöksiä. Katsauksen tulosten perusteella on kuitenkin näyttöä siitä, että terveyspalveluita keskittämällä voidaan sekä parantaa että heikentää niiden yhdenvertaisuutta. Keskittäminen ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono ilmiö yhdenvertaisuuden kannalta, vaan sen lopputuloksiin vaikuttaa esimerkiksi se mitä, miten ja missä palveluita keskitetään. Terveyspalveluiden keskittämisessä onkin pitkälti kyse palveluiden yhdenvertaisen laadun ja saatavuuden sekä alueellisen yhdenvertaisuuden välisestä tasapainottelusta. Selvää kuitenkin on se, että terveyspalveluita on uudistettava, jotta palvelutarpeeseen voidaan vastata riittävällä tavalla. Tutkielman tulokset luovat kokonaiskuvaa siitä, millaisia tuloksia terveyspalveluiden keskittämisellä voidaan saada aikaan palveluiden yhdenvertaisuuden suhteen. Tutkielmasta saatua tietoa voidaan käyttää esimerkiksi keskittämistoimien suunnittelussa sekä arvioimisessa. Tutkielman myötä nousi esiin tarve tutkia tarkemmin uusimman sote-uudistuksen yhdenvertaisuustavoitteiden saavuttamista sekä keskittämisen vaikutuksia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien terveyspalveluiden käytössä.