Induktiovaiheen luokanopettajien kokemuksia mentoroinnista ja sen vaikutuksista pedagogiseen hyvinvointiin
Koskela, Sanni; Nykänen, Iines (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506177259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506177259
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin induktiovaiheen luokanopettajien kokemuksia saamastaan mentoroinnista, sekä kokemuksia mentoroinnin vaikutuksista heidän pedagogiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi tarkoituksenamme oli selvittää luokanopettajien kokemuksia siitä, kuinka mentorointia tulisi kehittää niin pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta, kuin yleisestikin.
Tutkimuksemme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelimme induktiovaihetta luokanopettajan työssä ja mentorointia osana uuden opettajan perehdytystä. Lisäksi käsittelimme pedagogista hyvinvointia opettajan ja kouluyhteisön näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto (n=7) kerättiin keväällä 2025 haastattelemalla induktiovaiheen luokanopettajia, jotka olivat saaneet mentorointia osana uuden opettajan perehdytystä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen ja osin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noviisiopettajat kokivat mentoroinnin merkittäväksi induktiovaiheen tueksi. Mentoroinnin toteutustapa, mentorointisuhde ja mentoroinnin merkitys korostuvat noviisiopettajien kokemuksissa. Mentoroinnin koettiin tukeneen noviisiopettajien pedagogista hyvinvointia Murphyn (2020) muodostaman opettajan pedagogisen hyvinvoinnin viitekehyksen kaikilla osa-alueilla, vuorovaikutuksessa oppilaiden ja kollegoiden kanssa, sekä pedagogisissa aktiviteeteissa, eli opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä, sekä arviointityössä. Mentoroinnilla koettiin myös olleen noviisin pahoinvointia estäviä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia opettajan yleiseen hyvinvointiin. Mentoroinnilla koettiin olleen myös pedagogisen hyvinvoinnin kehämäistä rakentumista edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksessamme myös ilmeni noviisiopettajien kokemuksia mentoroinnin kehittämisestä. Pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta korostui mentorin potentiaali toimia hiljaisen tiedon välittäjänä niin vuorovaikutuksen, kuin pedagogisten aktiviteettienkin tukena. Muut ilmenneet kehityskohteet korostivat mentoroinnin järjestäytyneisyyden merkitystä, sekä mentorin toivottuja ominaisuuksia.
Tutkimuksemme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelimme induktiovaihetta luokanopettajan työssä ja mentorointia osana uuden opettajan perehdytystä. Lisäksi käsittelimme pedagogista hyvinvointia opettajan ja kouluyhteisön näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto (n=7) kerättiin keväällä 2025 haastattelemalla induktiovaiheen luokanopettajia, jotka olivat saaneet mentorointia osana uuden opettajan perehdytystä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen ja osin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noviisiopettajat kokivat mentoroinnin merkittäväksi induktiovaiheen tueksi. Mentoroinnin toteutustapa, mentorointisuhde ja mentoroinnin merkitys korostuvat noviisiopettajien kokemuksissa. Mentoroinnin koettiin tukeneen noviisiopettajien pedagogista hyvinvointia Murphyn (2020) muodostaman opettajan pedagogisen hyvinvoinnin viitekehyksen kaikilla osa-alueilla, vuorovaikutuksessa oppilaiden ja kollegoiden kanssa, sekä pedagogisissa aktiviteeteissa, eli opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä, sekä arviointityössä. Mentoroinnilla koettiin myös olleen noviisin pahoinvointia estäviä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia opettajan yleiseen hyvinvointiin. Mentoroinnilla koettiin olleen myös pedagogisen hyvinvoinnin kehämäistä rakentumista edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksessamme myös ilmeni noviisiopettajien kokemuksia mentoroinnin kehittämisestä. Pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta korostui mentorin potentiaali toimia hiljaisen tiedon välittäjänä niin vuorovaikutuksen, kuin pedagogisten aktiviteettienkin tukena. Muut ilmenneet kehityskohteet korostivat mentoroinnin järjestäytyneisyyden merkitystä, sekä mentorin toivottuja ominaisuuksia.